2500km lähestyy

Ensimmäiset kylmän kelin kokemukset on nyt saatu, joten laitetaanpa ensikokemuksia niiltä osin tänne. Autoa ostaessa olin hieman skeptinen robottivaihteistoa kohtaan, sillä eihän se ole "oikea" automaatti. Kylmillä keleillä robottivaihteiston toiminta on kuitenkin yllättänyt positiivisesti. Vaihteistossa ei juuri huomaa eroa pikkupakkasilla, vaan vaihteet menevät päälle oikein mukavasti. Itseasiassa vaihteisto tuntuu jopa ajavan taloudellisemmin kylmänä, sillä vaihteet vaihtuvat isommalle hieman aikaisemmin. Tämä oli hieman yllättävää, sillä C5:n automaatissa kylmyyden huomasi selkeästi.

Muutaman ensimmäisen kilometrin aikana vaihteet eivät juuri C5:ssä päälle menneet, kun taas C4:n robotti toimii kuten pitääkin. Puolilämpimällä koneella olen muutaman kerran havainnut pientä nykimistä, mutta muutaman kiihdytyksen jälkeen nämä oireet ovat hävinneet. Auto myös lämpenee nopeammin kuin oletin, pikkupakkasilla ei vielä kabiinissa tarvitse palella. Istuinlämmittimiä en yleensä käytä, mutta testimielessä niitäkin on tullut kokeiltua. Ilmeisesti lämmittimien säädön tehonumeroinnilla ei ole mitään merkitystä, sillä "kolmosteho" tuntuu viileämmältä kuin ykkösteho, ja kakkosteho on taas selkeästi voimakkain. Ranskalaista logiikkaa.

Luistonesto on C4:ssä toteutettu erinomaisesti, se ei ole liian agressiivinen kuten esimerkiksi Ford Focuksessa. Luistonesto astuu kuvioihin vasta jos jäisellä tiellä kunnolla polkee, eli pienet sutimiset eivät saa aikaan jarrushowta. ABS jarrujen toimintaa en vielä ole päässyt kokeilemaan, sillä uutuudenkarheat Misukat ovat pitäneet koslan tiessä kiinni. Pieni miinus tuulilasin reunojen "kaukalosta", lumien tökkiminen lasilta pois onnistuu lähinnä katon kautta. Kokonaisuudessaan kuitenkin varsin positiiviset ensikuvat näin kylmän kauden alkajaisiksi.

Jälkimarkkinointi ja palvelun kehittäminen

Oli ilo huomata, että Citroënin maahantuoja AutoBon ottaa jälkimarkkinoinnin ja palvelun kehittämisen vakavasti. Sain nimittäin eilen illalla puhelun riippumattomalta palvelututkimusyritykseltä, jossa kartoitettiin kokemuksiani uuden Citroën henkilöauton ostajana. Kysely keskittyi pääasiassa myyjän ammattitaitoon ja lupausten pitämiseen, sekä myyjäliikkeen harjoittamaan jälkimarkkinointiin. Lisäksi vastaajalle tarjottiin mahdollisuus antaa liikkeelle ja maahantuojalle vapaamuotoista palautetta.

Mielestäni on tärkeää että yritykset kartoittavat asiakkaittensa tyytyväisyyttä eri tavoin ja puhelintutkimukset ovat yksi osa tätä kokonaisuutta. Itse olin Citroën myyjäliikkeen palveluun pääasiassa tyytyväinen, pientä negatiivista palautetta annoin siitä, ettei myyjäliike lupauksestaan huolimatta asentanut USB-Boxia radion yhteyteen (väittivät, ettei tuoda enää maahan vaikka tuodaankin) sekä siitä, että huolenpitosopimuksen sopimuspaperissa oli väärä arvonlisäveroprosentti (22% -> 23% korotus oli jo tullut muutamaa kuukautta aiemmin). Tämän vuoksi sopimuksen kokonaishinta nousi prosentilla siitä, mitä oli puhuttu.

Tosiaan, en ostanut autoa Jyväskylän paikallisesta liikkeestä, vaan Savosta.

Renkaat vaihdettu

Edellisessä postauksessa alustama rengasoperaatio on saatettu kunnialla päätökseen. Palvelu pelasi ihan hyvin, joskin hieman hitaammin kuin varsinaisessa rengasliikkeessä. Ainoa miinus oli oikeastaan viimasuojan asentamisen unohdus, tämän pystyy helposti hyväksymään rengasliikkeessä joissa asentajilla ei ole tietoa autoista, joissa suojaa käytetään. Merkkiliikkeessä olisin kuvitellut asentajien tietävän tämän, varsinkin kun suoja oli vaihdettavien renkaiden vieressä kontissa.

Napsautin suojan sitten paikalleen itse..

Ensikokemukset Michelinin nastoista C4:n alla: Verrattuna isovelimalliin (C5) rengasmelu on kyllä moninkertainen. Kesärenkailla auto on toki äänekkäämpi kuin isoveli, mutta ei häiritsevästi. Nastarenkailla melun huomaa selvästi. Jokatapauksessa eiköhän tuon kanssa tule toimeen, mutta mahdollisille C5:stä C4:ään vaihtajille varmasti tarpeellinen tieto.

Citroën huolenpitosopimus

Uusiin Citroën henkilöautoihin on saatavana huolenpitosopimus kiinteällä kuukausihinnalla kolmeksi vuodeksi. Tämän jälkeen sopimusta voidaan jatkaa maksimissaan toiset kolme vuotta. Huolenpitosopimuksen avulla autokustannukset ovat hyvin ennakoitavissa, sillä huolenpitosopimus kattaa kaikki säännölliset ja yllättävät kulut, lukuunottamatta renkaita, veroja ja katsastuksia. Huoltosopimukseen sisältyvät myös polttimot ja pyyhkijänsulat, joten varsin kattava paketti on kyseessä.

Lisäpalveluista täytynee mainita Tiepalvelu (kuuluu hintaan), renkaiden kausivaihto 2x vuodessa (3e / kk), sekä mahdollisuus renkaiden kausisäilytykseen.

Huolenpitosopimuksen hinta määräytyy ajokilometrien mukaan, joten haittapuolena asiakas joutuu arvioimaan kilometrit etukäteen. Ylimenneistä peritään lisämaksua, mutta alisuoritteista ei rahaa saa takaisin. Tietysti jos oma auto kuuluu niihin yksilöihin, joista ei käyttöiän aikana hajoa mitään yllättävää, on huolenpitosopimus huomattavasti pelkkiä määräaikaishuoltoja kalliimpaa. Toisaalta taas, kulujen ennakoitavuus ja huoltojen helppous puhuvat sopimuksen puolesta. Huolenpitosopimus myös tietyllä tapaa jatkaa "takuuta" yhdellä vuodella.

No se tuote-esittelyistä, itse päätin ottaa huolenpitosopimuksen omaan C4:ään. Järkeilin asian seuraavalla tavalla: Jos tällaista palvelua tarjotaan, enkä sitä ota, voin olla varma siitä että kaikki mahdollinen hajoaa. Jos taas otan palvelun, se on eräänlainen varmistus sille ettei mitään muuta kuin rahaa mene hukkaan. Lisäksi autoilusta tulee helpompaa, eikä mahdollisten huoltojen tullessa tarvitse kättä painaa kyynärvartta myöten taskunpohjalle. Aion tässä blogissa siis myös raportoida huolenpitosopimuksen toimivuudesta, ja toivottavasti tämä auttaa tulevia Citroënisteja puntaroimaan kannattaako kyseiseen palveluun rahojaan laittaa.

Ensimmäinen kokemus huolenpitopalvelun toimivuudesta tuli tänään, kun säätiedotus alkoi ikävästi näyttää lumisateen merkkejä seuraaville päiville. Karautin Sitikalla valtuutettuun huoltoliikkeeseen ja astelin marmoritiskin ääreen. Marmoritemppeli näytti perinteisen tyhjältä, sillä valtaosa henkilökunnasta oli teillä tietämättömillä. Hetken odoteltuani, ja katseltuani marmoritiskin pienistä digitaalisista kuvakehyksistä erilaista autovalmistajien markkinointipropagandaa, havaitsin horisontista ripeällä askelluksella lähestyvän miehen tummassa puvussaan. Tunnistin miehen automyyjäksi ja pysäytin hänet. Kysyin automyyjältä, että mahtaako tästä liikkeestä saada palvelua.

Hieman hölmistyneen oloinen myyjä kysyi millaista palvelua etsin. Sanoin tarvitsevani huoltopalveluita, ja myyjä kävikin hakemassa paikalle hieman kyllästyneenoloisen mieshenkilön, joka paljastui Citroën huoltopäälliköksi.

Tiedustelin aikaa renkaanvaihtoon. Aluksi huoltopäällikkö vaikutti olevan hieman ihmeissään ja silmistä paistoi kysymys "kuka nyt merkkiliikkeeseen tulee renkaita vaihdattamaan". Ilmoitin että minulla on huolenpitosopimus johon kausivaihto kuuluu. Ääni muuttui kellossa samantien, ja huoltopäällikkö varasi ensimmäisen minulle sopivan ajan. Samaan hengenvetoon hän tiedusteli muita mahdollisia korjaustarpeita tai tarkastuskohteita. Mainitsin, että kulutuslukemat ovat hieman kovat ja pyysin tarkastamaan hieman kireäksi havaitsemani käsijarrun. Tiedot kirjattiin ylös ja käsijarrukin kuulemma aiotaan tarkastaa renkaanvaihdon yhteydessä. Huoltomies kyseli vielä haluani siihen, että he tarkastaisivat nivelten yms kuntoa, jos vaikka olisivat päässeet kuukaudessa löystymään.

Sanoin, että minun puolesta saavat tehdä niin paljon tarkistuksia kuin ehtivät, mutta tarvitsen autoni takaisin tunnin päästä. Tämä kelpasi huoltomiehelle, huomenna sitten selviää miten todellisuudessa hommat hoituvat. Ensikokemukset huolenpitopalvelusta olivat kuitenkin positiiviset, tunsin saavani parempaa asiakaspalvelua kuin edellisen Citroënin kanssa, jolla kyseistä palvelua ei ollut. Silloin päädyin useimmiten läheisen nyrkkipajan asiakkaaksi, sillä heidän hintansa olivat kilpailukykyisemmät ja palvelukin tuntui kiinnostavan enemmän. Ilmeisesti siis palveluhalukkuuteen vaikuttaa se, mistä rahat firmalle tulevat - köyhältä kansalaiselta vai suuremmalta maahantuojalta.

Citroën C4 1.6 HDI ja Valtion hyvinvointikoneiston rahoittaminen

Kryptisestä otsikostaan huolimatta tässä postauksessa ei juuri politiikkaa käsitellä. Siihen puoleen menen joskus myöhemmin, jos innostun. Ajattelin kuitenkin kaikille innokkaille sitikkaan siirtymistä harkitseville kirjoittaa tiedot ensimmäisestä verolipusta, joka kolahti luukusta. Kuten perinteisesti ollaan totuttu, valtion lähettämät verolippuset ovat hyvin sekavia, joten täyttä ymmärrystä verolipun omituisesta erittelystä minulla ei ole. Veikkaisin, että siirtymä päästöriippuvaiseen verotukseen on mahdollinen selitys. Toisaalta, on hieman outoa maksaa perusveroa vanhoilla, ei päästökohtaisilla perusteilla jos auto on otettu käyttöön tämän lakimuutoksen jälkeen. Täytynee kilautella TraFi:lle asiasta ja kysellä selvitystä.

Ajoneuvovero
Perusveron osuus 172 päivältä, 0.350 euroa/päivä 60,200 euroa
Perusveron osuus 193 päivältä, 0,157 euroa/päivä 30,301 euroa
Käyttövoimaveron osuus 365 päivältä 1,206 euroa/päivä 440,190 euroa

Maksuunpantava yhteensä: 530,69 euroa

Eli jokainen dieselöljyä polttoaineenaan käyttävä Citroën C4:n omistaja tukee valtion hyvinvointiryöstökoneistoa noin 531 eurolla. Mielestäni verot ovat varsin kohtuulliset verrattuna aikaisempaan C5:een, mutta onhan tuo tietysti aina mieltäylentävää maksaa.

edit: Kyllä, päästöpohjainen verotus alkaa siis vasta 1.3.2011, joten joudun maksamaan kalliimmilla perusteilla alkuvuoden.

Citroën C4 1.6 HDI BMP

Edellinen kirjoitus olikin sitten autohistoriikin toistaiseksi viimeinen osa, ja siirrytään nykypäivään. Kuten jo mainitsinkin, Citroën C5 sai siirtyä kohti uusia haasteita, ja tilalle käyttökuluiltaan edullisempi kulkine.

Pienen etsiskelyn jälkeen kohdalle sattui Citroën C4 1.6 HDI Berline, Pack Vision varustelulla ja BMP -robottivaihteistolla, vuosimallia 2010.

Citroën C4 1.6 HDI, Pack Vision Berline BMP (nimihirviö)

Auton hankintaan liittyi mielenkiintoinen tilanne, sillä kyseessä oli täydellinen sokko-ostos. En nimittäin päässyt koeajamaan BMP -vaihteistolla olevaa autoa lainkaan. En myöskään ole ikinä aikaisemmin ajanut diesel-moottorilla varustettua C4:ää. Pari vuotta vanhasta THP -koneella olevasta manuaali-bensaturbosta oli noin puolen tunnin tuntuma, joten se sai tälläkertaa riittää koeajosta. 

Yleensä pyrin koeajamaan ja tutkimaan tulevat ostokohteet mahdollisimman hyvin, mutta tämän C4:n kohdalla oli aidosti "mahdollisuus, joka ei toistu". Ostoaikoihin uutisoitiinkin jo tulevasta C4:n korimallista, joka muuttaa autoa lähemmäs sisarmerkki Peugeotin muotoilua. Korimallin vaihtumisen vuoksi kaikki syksyllä myynnissä olleet uudet SeeNeloset olivat huonommin varusteltua Edition -sarjaa. Tästä karvalakkiversiosta puuttuu esimerkiksi automaattinen ilmastointi, ja diesel koneeseen ei ole saatavalla automaattia. Jos esitteistä oikein ymmärsin, bensaversionkin automaatti on vanhahtava AL4, joka on siis oikea automaatti, eikä robotti. Pitkä tarina lyhyesti, vaihtohinta edellisestä C5:stä uuteen C4:ään oli sama, kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin saamani tarjoukset noin 30000 kilometriä ajettuun, kaksi vuotta vanhaan. Koska diesel ja automaatti olivat vaatimuksia, eikä varallisuus olisi riittänyt kevään uuteen korimalliin, otin hypyn tuntemattomaan ja ostin auton. 

Toimitushetkellä autossa oli kilometrejä 12, ja nyt hieman yli 1600:n kilometrin jälkeen onkin hyvä aika kirjoittaa ensikokemuksia. Moottori on riittävän tehokas auton kokoon nähden, kulkee iloisesti ja ohikin pääsee. Varustelu on riittävää, vaikka muutama pieni mukavuus puuttuukin. Esimerkiksi polttoainekäyttöistä lisälämmitintä ei ole, sama kohtalo on myös parkkitutkalla. Toisaalta näin pienessä autossa parkkitutkaa ei edes tarvitse, joten oikeastaan ainoa merkittävä puute on tuo lisälämmitin. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee tässäkin asiassa, mutta ainakin ensimmäinen talvi täytyy pärjätä ilman.

BMP vaihteisto ei siis ole automaattivaihteisto, vaikka se usein sellaiseksi luetteloidaankin. Kyseessä on robottivaihteisto, eli automatisoitu manuaalivaihteisto. Vaihde siis vaihtuu samaan tapaan kuin manuaalissakin, kytkin painuu pohjaan, veto katkeaa, uusi vaihde sisään, kytkin ylös. Oikeaan automaattiin tottuneelle meno tuntui aluksi hieman nykivältä, vaikka vaihteet vaihtuvatkin siististi. Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi liikenneympyrään tai T-risteykseen tultaessa, kannattaa pudottaa vaihde kakkoselle ratin sivuilla olevista vivuista. Tämän jälkeen automaatti tulee jälleen siististi mukaan, mutta veto ei häviä kesken ympyrän jos kolmonen osoittautuukin liian suureksi vaihteeksi. Robottivaihteisto ei myöskään lähde vetämään ilman kaasun painamista kuten oikea automaatti. Mäkilähtöjä varten autosta löytyy mäkilähtöavustin, joka pitää jarrut pohjassa pari sekunttia tai kunnes kaasua painetaan. Vetämisen puutetta en ole jäänyt kaipaamaan juurikaan, mäkilähtöavustin ajaa asiansa hyvin. Ainoa tilanne josta tuosta vedosta oli oikeaa hyötyä on parkkeeraaminen. Varsinkin peruuttaessa kaasun kanssa täytyy olla aluksi hieman tarkempana, sillä vähän ronskimpi kaasun käyttö saa aikaan melko urheilullisia liikkeellelähtöjä parkkiruuduista. 

Pienen totuttelun jälkeen vaihteisto kuitenkin tuntuu erittäin toimivalta, vaikka vaihdot saisivatkin olla piirun verran nopeampia. Ei ole kiireisen ihmisen vaihteisto tämä, ainakaan automaattitilassa. Sport -kytkin nopeuttaa vaihtoja ja nostaa vaihtojen kierroslukua hieman korkeammalle. Manuaalitilassa, sport -kytkin kytkettynä vaihteisto toimii äärimmäisen nopeasti ja tarkasti, joten kuljettajalle joka haluaa automaatin mukavuutta, mutta manuaalin "neppailtavuutta", robotti kelpaa loistavasti. Rattivaihteiston avulla ajoon saa urheilullista tuntumaa, ja auton suorituskykykin tulee paremmin esiin. Robotin hyvistä puolista täytynee vielä mainita se, ettei se lisää kulutusta samoin kuten oikea automaatti. Kulutusluvut ovat C4:lle varsin kohtuulliset, tehdas lupaa matka-ajossa 3.8 litraa, joka on varsin hyvä suoritus. Kaupunkikulutusta en ulkoa muista varmaksi, olisikohan ollut 5.8 litraa.

Mitään vikoja ei vielä ole tullut, ainoa kauneusvirhe on Citroënin huonolaatuiset ikkunantiivisteet. Aikaisemmissa vuosimalleissa tiivisteet alkoivat keulia takaosastaan, omassa yksilössäni tätä ei vielä ole, vaan sen sijaan tiivisteisiin ilmestyi ikäviä harmaita tahroja ensimmäisten sateiden jälkeen. Nyt kun kosteaa keliä on jatkunut, tiivisteiden harmaus tuntuu tasaantuvan, täytyy siis toivoa ettei niistä jää laikukkaita. Kulutuslukemat ovat hieman odotettua kovemmat, mutta johtunee auton tuoreudesta ja uutuuden jäykkyydestä. Keittoa kuitenkin menee pahimmillaan lähes sama kuin aikaisemmassa C5:ssä. Täytyy tarkkailla kulutuspuolta kilometrien myötä. Jokatapauksessa olen tällähetkellä erittäin tyytyväinen autoon. Katsotaan olenko jatkossa. :)

Autohistoriikki: osa3

Kun Peugeot alkoi osoittaa lähestyvänsä kriittistä tilannetta (isot huollot, ja auton iän jatkuminen vs auton vaihto ja ongelmien siirto tulevalle omistajalle), päädyin vaihtamaan Peugeotin pois. Taas tuli muutamaa Saksalaista Laatuautoa(tm) kokeiltua, samalla hinnalla olisi saanut esimerkiksi Audi A4 tuplakilometreillä. Nämä kokeiltuani totesin, ettei minun ole järkeä tuplata auton arvoa ja saada lähes yhtä paljon ajettu, kuin aikaisempikin ajoneuvo. Ranskatarten ihmeelliseen maailmaan siis jälleen. Silmiini sattui sopukilometreillä oleva (146000km) ajettu vuosimallin 2004 Citroen C5 Break AT, 2.0 HDI. Kyseinen kaksilitrainen automaattivaihteinen tuntui heti sopivalta ehdokkaalta. Mikäs sen parempaa kuin sama, kestäväksi osoittautunut 2.0 HDI kone yhdistettynä massiiviseen koriin ja Sitikan kyseenalaista mainetta niittäneeseen hydejousitukseen.

Citroën C5 2.0 HDI Break AT, vm 2004

Minuahan eivät pahat puheet pelota, joten auto alle ja kädet ristiin. Automaattiin oli aluksi hieman hankala tottua, mutta lopulta rakastuin siihen niin, ettei tähän talouteen keppihevosia enää tule. Autoon ei tarvinnut polttimoiden lisäksi tehdä mitään remontteja, joskin ajoin sillä vain vuoden.

Syy pikaiseen vaihtoon oli kulupuolella. Massiivisen sitikan massa ja automaattivaihteiston innostamat päästölukemat takasivat sen, että Suomen Valtio Oy tarjosi kohtuullisen kovia vuotuisia verorästejä. Keittoa kului kaupunkiajossa melko runsaasti, syynä tähän neliportaisen automaatin huonosti kaupunkinopeuksiin sopivat välitykset.

Oikeastaan ainoa pelon aihe kyseisessä autossa oli nimenomaan tuo automaattivaihteisto, vaikka se kuuluikin jousituksen ohella auton parhaisiin ominaisuuksiin. Citroën-foorumilla pyörii runsaasti ikäviä kokemuksia AL4 -automaattilaatikosta. Omalle kohdalle nämä eivät sattuneet, sillä oston yhteydessä huolehdin laatikon öljynvaihdot kuntoon. Hydraulijousitus on mielestäni isossa autossa ainoa oikea jousitus, sen verran mukavaa kyytiä se tarjoaa rautatankoihin verrattuna. Ikäväkseni täytyy kuitenkin todeta, ettei farmariversio ole Sedanin tasolla mukavuudessa.

Tarinoita ei tämän auton kohdalla juuri ole, sillä mitään ongelmiakaan ei vastaan ehtinyt tulla.

Tähän astisista autoistani ehdottomasti mukavin ja paras ajettava, varsinainen matka-auto. Valtion ympäristöpoliittisista syistä jouduin kuitenkin laittamaan auton vaihtoon ja hieman tuoreempaa alle.

Surullisesti Citroën C5 jatkaa kohti uusia haasteita

Autohistoriikki: osa2

Matkatöiden vuoksi jouduin hylkäämään hyvin palvelleen Citroën ZX:n, ja siirtymään diesel autojen ihanaan maailmaan. Tietysti vuosimalli 1993 oli jo hieman vanhahtava näin 2000-luvulla, joten samalla tuli tilaisuus päivittää autoa hieman modernimpaan suuntaan.

ZX:n ovisekoilujen takia olin jo valmistautunut ottamaan käyttöön "saksalaisen laatuauton", mutta onneksi tulin järkiini pienen hintavertailun myötä. 1990-luvun puolivälin Baijerilaisen hinnalla sai muutaman vuoden vanhan Ranskattaren, joten Sitikan korvaajaksi tuli Peugeot 406.

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Vanhahtavaan Sitikkaan verrattuna Peugeot oli loistava auto. Kilometritkin olivat ostohetkellä hyvin kohtuulliset, 147 000km. 2.0 HDI koneesta ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa, voimaa oli riittävästi ja ajo taloudellista. Parhaimpina päivinä tiukalla keskittymisellä kulutuksen sai alle viiteen litraan. 

Tällä autolla tuli ajettua valtaosa tähänastisista kilometreistä, myyntivaiheessa kilometrejä oli lähemmäs 280 000. Muutamia vikoja tähän matkaan mahtui, koiranluita takaa ja pienehkö jarruremontti. Jokatapauksessa kilometreihin suhteutettuna ehdottomasti halvin auto, jonka olen omistanut. Katsastusta ennen piti muistaa käydä antamassa moottoritiellä kunnolla hönkää, muuten savutusarvot ylittivät lain vaatimat rajat. Kenkimisoperaation jälkeen ne kuitenkin olivat alle puolet sallituista. Ilmeisesti köyhän harrastama taloudellinen ajo karstoitti hieman.

Kuten edellisenkin auton, myös tämän kohdalla täytynee kertoa jokin tarina. Eräänä keväänä havaitsin ikäväkseni ettei ilmastointi toimi. Syyksi osoittautui ohjausyksikön rele, joka oli sanonut työsopimuksensa irti. Alunperin arvelin keulassa olevia vastuksia, jotka olivat aiheuttaneet hieman päänvaivaa edellisenä keväänä, mutta ne olivat kuin olivatkin kunnossa. Nyrkkipajalla eivät osanneet arvioida korjauksen kustannuksia, koska vika oli ohjausyksikössä. Kuulemma helpommalla pääsisin MerkkiLiikkeessä(tm). Astelin marmoritiskin loisteputkivalojen viileähköön hehkuun ja esitin asiani. Tarjouksena ystävällinen, trendikkäästi kauluspaitaan ja pikkutakkiin pukeutunut varaosamyyjä (mistälähtien autoroplaamoissa ollaan oltu puku päällä?!) kertoi korjauksen maksavan VAIN 780 euroa. Sisältäen työt tottakai. 

Nieleskelin hieman ja sanoin että harkitsen asiaa. Pienen Googlettelun jälkeen selvisi ohjausyksikön releen sarjanumero (peugeot-foorumi) ja kouluelektroniikasta lähes vastaavan sai hintaan 1.80 euroa, sisältäen toimituskulut. Keikkasin releen taskuun, mutta projekti jäi seuraavaan kesään. Seuraavana keväänä sitten kaverin kanssa aloimme purkupuuhiin, ja kaivoimme ohjausyksikön sulakerasian takaa esiin. Musta muovinen pönttöhän se siellä pilkisteli. Laatikkoa ei kuitenkaan tuntunut saavan mitenkään auki, ja Google tarjosi ystävällisesti kyseisestä laatikosta räjäytyskuvia. Paikansimme releen sijainnin räjäytyskuvien perusteella, ja dremeli viuhumaan. Releen vaihtoon meni lopulta alle viisi minuuttia, plus irroittamiseen ja kasaamiseen vaadittava aika. Tällaisilta autoista mitään tietämättömiltä amatööreiltä siihen meni vajaa tunti. Tämän jälkeen ilmastointi ei kuitenkaan vieläkään viilentänyt, vaikka rele naksuikin lupaavasti. 

Viaksi osoittautui hapertunut putki, joka ei arvostanut pitkää ilmastoinnin toimimattomuutta. Putken vaihto 27 euroa plus ilmastoinnin täyttö 70 euroa. Tämän jälkeen ilmastointi palveli muutaman vuoden ilman oikkuja. Tuota putkeakaan ei olisi tarvinnut vaihtaa, jos olisin jaksanut tehdä releen vaihdon heti ongelman havaittuani, mutta korjauskustannukset marmoritiskin 800 eurosta vajaaseen sataan euroon oli mielestäni varsin kohtuullinen, enkä jäänyt sitä harmittelemaan.

Auto on tietääkseni edelleen ajossa, joskin aika heikossa hapessa johtuen allekirjoittaneen hieman puutteellisesta huollosta. (mielestäni auto on 300 000km kohdalla jo loppuunajettu jokatapauksessa, vaikka konepuoli noissa kestäisikin)

Autohistoriikki: osa1

Aloitetaanpa sitten pienellä autohistoriikki-osuudella, jossa käyn läpi tähän astiset kulkimet ja keskeiset muistot niiden osalta.

Pelin avaa tämä kaunotar:

Citroën ZX Aura 1.8l vm 1993!

Ensimmäinen auto oli kohtalaisen varmatoiminen ja 1.8 litran bensiinimoottori jaksoi viedä pientä kirppua hyvinkin iloisesti. Talviaikaan auton huonot ominaisuudet korostuivat selvästi. Kipakkana pakkasaamuna huolellisesta lämmityksestä huolimatta ovet eivät juuri koskaan auenneet ilman vartin sulattelua. Tähän sulatusoperaatioon paras väline oli ehdottomasti muovipussi täynnä kuumaa vettä. Kun lukot viimein saatiin auki ja autoon päästiin sisälle, ovi piti lyödä kiinni mahdollisimman nopeasti. Jos näin ei syystä tai toisesta tehnyt, ovi ei pysynyt kiinni vaan sitä sai pitää kädellä kiinni ajomatkan aikana. Kun auto sitten lopulta lämpeni, ovetkin alkoivat pelaamaan.

Muutaman kerran tosin jäin kyseiseen kopperoon jumiin, kun ovet jäätyivät ajon aikana. Ongelman olisi varmaan saanut korjattuakin, jos mielenkiinto olisi riittänyt lukkomekanismien tarkempaan tutkimukseen.

Ehdottomasti hauskin muisto ovien jäätymisestä oli reissu Helsingistä kotikonnuille. Noin tunnin kohdalla oikea olkapää alkoi muistuttaa puupökkelöä kun isäntäväki oli ystävällisesti lastannut matkatavarani oikean takaoven kautta takapenkille, ja ovi ei suostunut pysymään kiinni. Lopulta kun kyllästyin ovenkahvassa roikkumiseen, viritin oven kiinni käyttämällä turvavöitä ja narua. Onneksi ovi suistui menemään kiinni noin puoli tuntia ennen määränpäätä, joten lämpöpussitemppuja ei tarvinnut ensitöiksi tehdä.

Kokonaisuutena kuitenkin melko varmatoiminen auto, ellei noita muutamia ärsyttäviä ominaisuuksia laske mukaan. Suurempia teknisiä vikojakaan ei tullut vastaan, ja ainakin kirjoitushetkellä tämä kaunotar on yhä aktiiviajossa Savon seudulla.

Aloitus - Kuka? Miksi?

Moro moro kaikille jotka tänne eksyvät.

Tarkoitus olisi siis pitää päiväkirjaa elämästä uuden Citroën C4:n kanssa. Autohistoriasta ajattelin tehdä vielä oman postauksen, mutta kerrottakoon sen olevan melko Ranskalaispainotteinen. Pelkästään autoilusta ei kirjoitettavaa aina löydy, joten varmaan muitakin lähes yhtä kontroversiaaleja aiheita tulen käsittelemään.

Kirjoittajasta sen verran, että olen hieman neljännesvuosisadan ikäinen Jyväskyläläinen yliopisto-opiskelija. Tällähetkellä opiskelen siis Jyväskylän yliopistossa, Informaatioteknologian tiedekunnassa, tavoitteena maisterinpaperit joskus tulevaisuudessa.

Talouteen kuuluu kaksi henkilöä. Silloin kun opiskelut ja muu siihen liittyvä ei syö valtaosaa ajasta, elätän itseni lähinnä kuorma-autoilemalla sekä tekemällä ah niin ihania järjestyksenvalvojan töitä. Teen myös satunnaisesti palvelututkimuksia (ns. mystery shopping jos halutaan olla trendikkäitä). Nykyään tosin vähenevässä määrin johtuen valtion ikävästä suhtautumisesta töihin, joissa palkka on pienempi kuin työstä aiheutuvat kulut ja niistä maksettavat kulukorvaukset.