Kalenterivuosi 2010 lähestyy loppuaan, ja tähän aikaan talousmediat yleensä käyvät läpi parhaimpia sijoituksia, markkina-alueita jne. Tätä ilmiötä voisi verrata suolan hieromiseen haavoihin, sillä varsinainen hyöty näistä tiedoista on aika lähellä nollaa..
Bloomberg kunnostautuu listaamaan miten hienoja tuottoja eurooppalaiset ovat saaneet sijoituksista, jotka listataan muissa valuutoissa, sillä euron kurssi on viimeaikoina vajonnut. Esimerkiksi S&P500 on antanut eurooppalaisille poikkeuksellisen hyviä tuottoja suotuisten valuuttakurssien vuoksi. Äkkiseltään tämä kuullostaa hyvältä, mutta valuuttakurssien heilahtelu on vain yksi lisäulottuvuus hajautuksessa. Pitkäaikaissäästäjän ei tulisi innostua tuotoista, jotka aiheutuvat valuuttakurssien heilahteluista. Itse ainakin aion jatkaa strategiaani jossa sijoitukset jaetaan eri markkinoille ennalta päätetyn strategian mukaan, valuuttakursseista riippumatta.
Näiden uutisointien ongelma onkin siinä, ettei valtaosa ihmisistä ymmärrä sitä, ettei valuuttakurssien avulla saavutetut paremmat tuotot johdu siitä, että sijoitusten kohteena olevat yritykset ovat pärjänneet paremmin. Lähitulevaisuudessa varmasti näemme ns. perässähiihtäjien vaikutuksen, eli edellisvuoden hyvistä tuloista innostuneet sijoittajat siirtävät rahansa dollarimääräisiini sijoituksiin helppojen voittojen toivossa. Jossain vaiheessa suunta kuitenkin kääntyy. Tämän vuoksi järkevän säästäjän kannattaakin jatkaa myös niin sanotusti "huonommin tuottaneiden" markkina-alueiden ostoa, ettei seuraavassa suunnanmuutoksessa päädy valuuttakikkailun häviävälle puolelle. Pelimiehet voivat toki ennakoida milloin valuuttahyödyt kannattaa kotiuttaa, mutta pitkäaikaissäästäjälle tällä ei ole mitään merkitystä. Pysykää siis strategiassanne ja ottakaa valuuttaheilahtelu vain yhtenä hajautuksen mekanismina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti