Juuri kun kuukausikatsauksessa pääsin kommentoimaan varsin positiivisissa merkeissä sujunutta lokakuuta, marraskuu puskee kaksin verroin kovemmilla panoksilla päälle. Kreikka nimittäin mitätöi jo aikaisemmin kritisoimani temppupäätöksen tulokset ja suuntaa kohti kansanäänestystä siitä, pitäisikö tukipaketit ottaa vastaan. Kansanäänestys on poliittisesti hieno peliliike, sillä nyt vastuu siirretään kasvollisilta poliitikoilta kasvottomalle kansalle. Ongelma tilanteessa piilee siinä, ettei kansa pysty ymmärtämään mitkä ovat vaihtoehdot.
Toisessa vaakakupissa on vuosien mittainen tiukka kulukuuri, toisessa vaakakupissa on vaihtoehto "ei tehdä mitään". Kansa oletettavasti valitsee vaihtoehdon "ei tehdä mitään" joka on heidän kannalta huonompi, sillä Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen. Käytännössä siis ero euroalueesta, drakhman paluu ja velkojen hoito suurella inflaatiolla näyttäisi olevan ainoa realistinen vaihtoehto.
Kansan mielestä tämä on tietysti positiivinen asia, sillä ilkeän kuuloisilta "leikkauslistoilta" vältytään. Todellisuudessa kuitenkin keskivertokansalainen tulee tässä vaihtoehdossa kärsimään eniten, sillä jo valmiiksi pienten omaisuuksien arvo heikkenee voimakkaasti sekä kaiken tuontitavaran hinta räjähtää. Rikkaat taas ovat sen verran kykenevämpiä, että ovat siirtäneet varallisuutensa turvaan Kreikasta.
Kansanäänestys on siis ainoastaan osoitus siitä, ettei Kreikassa ole enää toimivaa hallitusta joka kykenisi hoitamaan asiat kuntoon järkevästi ja suunnitelmallisesti. Kädet on nostettu pystyyn, ja nyt odotellaan taivaan lahjaa ongelmien ratkaisemiseksi. Loppujen lopuksi tässäkin valtion velkakriisissä astellaan perinteistä reittiä IMF:n ja kumppaneiden kera - vaikka Eurooppa yrittikin pyristellä toinen toistaan luovempien keinojen avulla kohti luvattua maata.
Euromääräiset lainat eivät lisäksi drakhman inflaation myötä häviä mihinkään vaan muuttuvat entistä mahdottomammiksi maksaa :)
VastaaPoistaNo, paska maa, minkä sille tekee.
http://koskila.blogspot.com/2011/08/opintomatka-kreikkaan.html.