 |
| Lähi-idän rauhaa odotellessa. |
Amerikkalaiset sijoittajat heräsivät uutismaailmaan hieman myöhässä. Tunisiassa ehdittiin jo mellakoida kuukausi, vaihtaa presidentti ja hallitustakin muutaman kerran, ennen kuin levottomuudet levisivät naapurimaihin ja erityisesti Egyptiin, joka on tietyllä tavalla eräänlainen "vaa'ankielivaltio" arabimaailmassa. Tämän kuohunnan seurauksena osakkeet lähtivät hilpeään laskuun, ja öljyn hinta lähes vastaavaan nousuun. Saa nähdä, jatkuuko trendi seuraavalla viikolla vai jääkö ilmiö vain hetkelliseksi perjantaipaniikiksi.
Ei uutta auringon alla
 |
| Suuri johtaja. |
Sinäänsä tässä kuohunnassa ei juuri mitään uutta ole. Toki näin laajamittaiset, kaikkia väestöluokkia koskevat kuohunnat ovat varsin harvinaisia, mutta alueen epävakaus ja poliittiset riskit eivät ainakaan minulle tulleet minkäänlaisena yllätyksenä. Egyptistä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta muutama vuosi sitten minulla oli mahdollisuus (aikaa ja valuuttaa) käydä pikavierailulla Tunisiassa. Näennäisdemokraattiseksi arabimaaksi varsin toimiva, joskin jo tuolloin poliisivaltiomeiningit ja Ben Alin mielenkiintoinen henkilökultti oli näkyvillä. Presidentin kuvia oli käytännössä joka toisessa kadunkulmassa, sekä jokaisen vähänkin isomman putiikin seinällä. Länsimielisyys näkyi siten, että joka toisessa kuvassa Iso Herra oli puku päällä, ja joka toisessa kuvassa perinteiset arabivermeet päällä. Harvoin oikeissa demokratioissa presidentti saa yhtä paljon näkyvyyttä kuin Tunisiassa.
Tuskinpa kukaan pystyy väittämään, etteikö nämä ongelmat ole olleet jo kauan aikaa länsimaiden tietoisuudessa. Ongelmiin puuttumiseen ei kuitenkaan ole ollut poliittista tahtoa, sillä molemmat johtajat (Ben Ali & Mubarak) ovat olleet varsin suotuisia länsimaille. Ovia on avattu taloudelliselle yhteistyölle, turismille ja sijoituksille. Ehkäpä nyt sijoittajien on aika kantaa epävakaiden maiden tuomia poliittisia riskejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti