Pelin avaa tämä kaunotar:
Citroën ZX Aura 1.8l vm 1993!
Ensimmäinen auto oli kohtalaisen varmatoiminen ja 1.8 litran bensiinimoottori jaksoi viedä pientä kirppua hyvinkin iloisesti. Talviaikaan auton huonot ominaisuudet korostuivat selvästi. Kipakkana pakkasaamuna huolellisesta lämmityksestä huolimatta ovet eivät juuri koskaan auenneet ilman vartin sulattelua. Tähän sulatusoperaatioon paras väline oli ehdottomasti muovipussi täynnä kuumaa vettä. Kun lukot viimein saatiin auki ja autoon päästiin sisälle, ovi piti lyödä kiinni mahdollisimman nopeasti. Jos näin ei syystä tai toisesta tehnyt, ovi ei pysynyt kiinni vaan sitä sai pitää kädellä kiinni ajomatkan aikana. Kun auto sitten lopulta lämpeni, ovetkin alkoivat pelaamaan.
Muutaman kerran tosin jäin kyseiseen kopperoon jumiin, kun ovet jäätyivät ajon aikana. Ongelman olisi varmaan saanut korjattuakin, jos mielenkiinto olisi riittänyt lukkomekanismien tarkempaan tutkimukseen.
Ehdottomasti hauskin muisto ovien jäätymisestä oli reissu Helsingistä kotikonnuille. Noin tunnin kohdalla oikea olkapää alkoi muistuttaa puupökkelöä kun isäntäväki oli ystävällisesti lastannut matkatavarani oikean takaoven kautta takapenkille, ja ovi ei suostunut pysymään kiinni. Lopulta kun kyllästyin ovenkahvassa roikkumiseen, viritin oven kiinni käyttämällä turvavöitä ja narua. Onneksi ovi suistui menemään kiinni noin puoli tuntia ennen määränpäätä, joten lämpöpussitemppuja ei tarvinnut ensitöiksi tehdä.
Kokonaisuutena kuitenkin melko varmatoiminen auto, ellei noita muutamia ärsyttäviä ominaisuuksia laske mukaan. Suurempia teknisiä vikojakaan ei tullut vastaan, ja ainakin kirjoitushetkellä tämä kaunotar on yhä aktiiviajossa Savon seudulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti