maanantai 4. lokakuuta 2010

Autohistoriikki: osa2

Matkatöiden vuoksi jouduin hylkäämään hyvin palvelleen Citroën ZX:n, ja siirtymään diesel autojen ihanaan maailmaan. Tietysti vuosimalli 1993 oli jo hieman vanhahtava näin 2000-luvulla, joten samalla tuli tilaisuus päivittää autoa hieman modernimpaan suuntaan.

ZX:n ovisekoilujen takia olin jo valmistautunut ottamaan käyttöön "saksalaisen laatuauton", mutta onneksi tulin järkiini pienen hintavertailun myötä. 1990-luvun puolivälin Baijerilaisen hinnalla sai muutaman vuoden vanhan Ranskattaren, joten Sitikan korvaajaksi tuli Peugeot 406.

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Vanhahtavaan Sitikkaan verrattuna Peugeot oli loistava auto. Kilometritkin olivat ostohetkellä hyvin kohtuulliset, 147 000km. 2.0 HDI koneesta ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa, voimaa oli riittävästi ja ajo taloudellista. Parhaimpina päivinä tiukalla keskittymisellä kulutuksen sai alle viiteen litraan. 

Tällä autolla tuli ajettua valtaosa tähänastisista kilometreistä, myyntivaiheessa kilometrejä oli lähemmäs 280 000. Muutamia vikoja tähän matkaan mahtui, koiranluita takaa ja pienehkö jarruremontti. Jokatapauksessa kilometreihin suhteutettuna ehdottomasti halvin auto, jonka olen omistanut. Katsastusta ennen piti muistaa käydä antamassa moottoritiellä kunnolla hönkää, muuten savutusarvot ylittivät lain vaatimat rajat. Kenkimisoperaation jälkeen ne kuitenkin olivat alle puolet sallituista. Ilmeisesti köyhän harrastama taloudellinen ajo karstoitti hieman.

Kuten edellisenkin auton, myös tämän kohdalla täytynee kertoa jokin tarina. Eräänä keväänä havaitsin ikäväkseni ettei ilmastointi toimi. Syyksi osoittautui ohjausyksikön rele, joka oli sanonut työsopimuksensa irti. Alunperin arvelin keulassa olevia vastuksia, jotka olivat aiheuttaneet hieman päänvaivaa edellisenä keväänä, mutta ne olivat kuin olivatkin kunnossa. Nyrkkipajalla eivät osanneet arvioida korjauksen kustannuksia, koska vika oli ohjausyksikössä. Kuulemma helpommalla pääsisin MerkkiLiikkeessä(tm). Astelin marmoritiskin loisteputkivalojen viileähköön hehkuun ja esitin asiani. Tarjouksena ystävällinen, trendikkäästi kauluspaitaan ja pikkutakkiin pukeutunut varaosamyyjä (mistälähtien autoroplaamoissa ollaan oltu puku päällä?!) kertoi korjauksen maksavan VAIN 780 euroa. Sisältäen työt tottakai. 

Nieleskelin hieman ja sanoin että harkitsen asiaa. Pienen Googlettelun jälkeen selvisi ohjausyksikön releen sarjanumero (peugeot-foorumi) ja kouluelektroniikasta lähes vastaavan sai hintaan 1.80 euroa, sisältäen toimituskulut. Keikkasin releen taskuun, mutta projekti jäi seuraavaan kesään. Seuraavana keväänä sitten kaverin kanssa aloimme purkupuuhiin, ja kaivoimme ohjausyksikön sulakerasian takaa esiin. Musta muovinen pönttöhän se siellä pilkisteli. Laatikkoa ei kuitenkaan tuntunut saavan mitenkään auki, ja Google tarjosi ystävällisesti kyseisestä laatikosta räjäytyskuvia. Paikansimme releen sijainnin räjäytyskuvien perusteella, ja dremeli viuhumaan. Releen vaihtoon meni lopulta alle viisi minuuttia, plus irroittamiseen ja kasaamiseen vaadittava aika. Tällaisilta autoista mitään tietämättömiltä amatööreiltä siihen meni vajaa tunti. Tämän jälkeen ilmastointi ei kuitenkaan vieläkään viilentänyt, vaikka rele naksuikin lupaavasti. 

Viaksi osoittautui hapertunut putki, joka ei arvostanut pitkää ilmastoinnin toimimattomuutta. Putken vaihto 27 euroa plus ilmastoinnin täyttö 70 euroa. Tämän jälkeen ilmastointi palveli muutaman vuoden ilman oikkuja. Tuota putkeakaan ei olisi tarvinnut vaihtaa, jos olisin jaksanut tehdä releen vaihdon heti ongelman havaittuani, mutta korjauskustannukset marmoritiskin 800 eurosta vajaaseen sataan euroon oli mielestäni varsin kohtuullinen, enkä jäänyt sitä harmittelemaan.

Auto on tietääkseni edelleen ajossa, joskin aika heikossa hapessa johtuen allekirjoittaneen hieman puutteellisesta huollosta. (mielestäni auto on 300 000km kohdalla jo loppuunajettu jokatapauksessa, vaikka konepuoli noissa kestäisikin)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti