Presidentinvaalit 2012 - Vasemmistoliitto

Toinen osa presidentinvaaleja käsittelevistä kirjoituksistani. Aloitetaan kuitenkin perinteisellä disclaimerilla:

Tämä kirjoitus voi edustaa tai olla edustamatta poliittista näkökantaasi. 

Kirjoituksen tarkoitus on herättää ajattelua, ei esittää objektiivista totuutta.

Ennen herneiden nenäänvetämistä, yritä ymmärtää tekstin syvempi merkitys.

Jos hyväksyt nämä, klikkaa "Lue lisää"

Tämä kirjoitus keskittyy Vasemmistoliittoon. Toisin kuin aikaisempi Perussuomalaisia käsittelevä kirjoitus, tällä kertaa keskityn itse ehdokkaaseen, koska Paavo on tarjonnut riittävästi hauskoja kommentteja pureskeltavaksi.

Kommunismia?

Vasemmistoliitto on eduskuntapuolueista ainoa "sosialismia" ajava puolue. Sosiaalidemokraatit ovat tästä sosialismi-kommunismi-ihanteesta jo ehtineet luopua. Aikaisemmin kritisoin Perussuomalaisia siitä, että he ovat epäonnistujien puolue. Vasemmistoliitto on tätä vielä enemmän, mutta huvittavilla sivujuonteilla.

Mielestäni on kuitenkni hyvin kummallista, että vielä vuonna 2012 kaikenmaailman kommunismia yritetään elvyttää Euroopassa. Tosin, Vasemmistoliiton edustama kommunismi eroaa perinteisestä kommunismista siten, että se ei pyri köyhdyttämään kansaa totalitaristisella painostuksella, vaan verotuksen kautta. Onneksi Paavo on myös valmis kantamaan kortensa kekoon, sillä hän ehdottaa Helsingin Sanomissa 2.1. seuraavaa:

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki harkitsisi jossakin vaiheessa presidentin palkkion verottamista.

"Sillä lailla oltaisiin muiden kanssa samalla viivalla", hän perustelee.

Samalla viivalla? Miten ihmeessä? Presidentin tehtäviin kuuluu laaja ylläpito. Asumukset ovat varsin sopuhintaisia, samoin catering ja muut tehtävään kuuluvat edut. Se, että presidentin palkkiosta maksettaisiin veroa, ei tee tehtävästä yhtään tavallista duunarin työtä vastaavaa. Toinen on eliittiä, toinen on pohjasakkaa. Piste. 

Anarkismia?

Presidentin kuuluisi olla arvojohtaja. Tämä on tietysti täysin mahdotonta, koska yksi ihminen ei voi olla kaikkea kaikelle. Pahimmassa tapauksessa presidentti pyrkii vaikuttamaan ihmisten arvoihin ja luomaan tiettyä, valtion kannalta toivottavaa ajattelutapaa. Toisessa, todennäköisemmässä tapauksessa presidentti pyrkii lausumaan ylimalkaisia totuuksia joihin jokainen voi samaistua. Paavo sen sijaan haluaisi käyttää arvojohtajuuttaan seuraavasti: 

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki voisi presidenttinä tukea kansalaistottelemattomuutta. Hän perusteli maanantaina Ylen tv-tentissä kantaansa sillä, että sen avulla poistetaan suuriakin epäkohtia.

Vai että kansalaistottelemattomuutta? Nykypäivän Suomessa tämä tarkoittaa käytännössä sekavia vihervasemmistolaisia hippejä, jotka valtailevat "kulttuurikeskuksiksi" vanhoja, purettavia rakennuksia, tai teippaavat itsensä Olkiluoto-kolmosen portteihin. En väitä, etteikö suomalaisessa yhteiskunnassa olisi epäkohtia, mutta uutisessa Paavo perustelee kansalaistottelemattomuuden suosimista arabimaailman vallankumouksilla. Voisin väittää, ettei suomessa ole yhtäkään sellaista epäkohtaa, joka oikeuttaisi vastaavanlaisen tuhon mitä arabimaissa on vallankumouksilla saatu aikaan.

Tähdätäänkö tässä sitten jonkinlaiseen sosialistiseen vallankumoukseen, vai kenties anarkistiseen malliin, jossa kaikkien mielipiteiden edustajat alkavat ajamaan omia mielihalujaan kansalaistottelemattomuuden varjolla? No, tätä vaihtoehtoa tuskin tullaan näkemään, koska Paavon todennäköisyys päästä presidentiksi on suunnilleen yhtä suuri kuin se, että minut valittaisiin universumin kuninkaaksi.