tiistai 8. helmikuuta 2011

Tuloeroista ja tulonsiirroista. Opiskelu ei kannata taloudellisesti.

Vaalit ovat taas ovella, ja puolueet alkavat rummuttamaan mitä kunnianhimoisempia tavoitteitaan siitä, kuinka monta tuhatta työpaikkaa he aikovat luoda, mihin suuntaan ansioverotusta tulisi kehittää, ja miten jatkossa kansalaisia rangaistaisiin mahdollisimman kovaa työnteosta. Puolueriippumattomia totuuksia lienee ainoastaan se, että pakollisten hyödykkeiden, kuten energian, asumisen, ruoan ja kaljan hinta tulee maksimoida. Näiden hintojen maksimoinnin syy on selkeä: verotus on parasta suunnata sinne, mistä on vaikeinta leikata, sillä poliittista tahtoa järjestelmän totaaliremonttiin ei ole. Vuosikymmenten saatossa maahan on saatu järjesteltyä äärimmäisen kattava "hyvinvointiverkosto", joka tarkoittaa lähinnä suojatyöpaikkaverkostoa ja hyvinvointia niille, jotka näissä niin sanotuissa "elintärkeissä" toiminnoissa työskentelevät.



Tuloerot kasvavat, eivät kasva, ketä kiinnostaa?

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi Urpilaisen ja Kataisen väittelystä siitä, ovatko tuloerot kasvaneet vai eivät. Tuloerokeskustelu on tietysti hieno tapa lietsoa oikeisto-vasemmistohenkistä yhteiskuntaluokkien välistä sotaa, joka ei enää ole tästä päivästä. Käytännössä tuloerot ovat mielestäni täysin turha keskustelunaihe. Ketään ei kiinnosta, kuinka paljon naapurin ukko tienaa, jos itse tienaa riittävästi. Riittävällä tienestillä tässä yhteydessä tarkoitan sitä rahamäärää, jolla perhe saa maksettua pakolliset ruoka-, asumis-, vaate- ja hupimenot. Käytännössä riittävää määrää on vaikeaa euromääräisesti sanoa, sillä jokaisen perheen menot vaihtelevat asuinpaikkakunnan ja elämäntilanteen mukaan. Miksi siis keskustella tuloeroista, kun oikea keskustelunaihe on riittävä toimeentulo. On selvää, ettei kaikilla väestönryhmillä ole riittävää toimeentuloa. Osa tästä johtuu toki laiskuudesta ("työttömyys" jos tarjolla olisi jotain työtä) ja osa taas valtion hyvinkin omituisista tukipoliittisista ratkaisuista.

Opiskelija vs. Työtön

Kuvassa epätodennäköisiä työttömiä.
Kuten aikaisemmissa postauksissakin olen maininnut, olen päätoiminen opiskelija. Tämän vuoksi lukuvuoden aikana merkittävimmät tulonlähteeni ovat opintotuki (opintoraha, asumislisä ja valtion lainantakaus). Nostan täyden opintolainan, sillä käytännössä opintotuella ei voi elää normaalia elämää. Propsit niille, jotka tähän pystyvät. Lisätienestit esimerkiksi osa-aikaisista töistä, ovat plussaa ja kuuluvat säästö- ja virkistysbudjettiini. Perheellisenä ihmisenä auton omistaminen on käytännön pakko, ja se luokin varsin suuria paineita taloudelle, sillä juoksevat kulut ovat suuret. En siis voi väittää olevani "standardiopiskelija" joka asuu ensimmäisessä 24 neliön yksiössä, ja jolle vanhemmat pumppaavat lisärahaa joka toinen viikko.

Käytännössä opiskelijan ja työttömän ero kulminoituu siihen, että opiskelija pyrkii elämässään eteenpäin, toivottavasti kouluttautuen ammattiin, jolle työmarkkinoilla on kysyntää. Työtön taas on työtön, joka pyrkii takaisin työelämään. Työttömyys voi johtua huonosta tuurista, liian vähästä ammattitaidosta (johon koulutus voi auttaa) tai omasta valinnasta. Varsinkin nuoria työttömiä kannustetaan siirtymään opiskelijaksi, mutta katsotaanpa onko opiskelijaksi ryhtyminen taloudellisesti kannattavaa.

Opintoraha vs. Työmarkkinatuki

Työmarkkinatuki on matalin työttömyyskorvaus, joten käytän vertailussa sitä. Jos nautit työttömyyskassan rahaa, olet lähes kaikissa tilanteissa paremmassa asemassa opiskelijoihin verrattuna. Työttömyyskassat ovat toki eräänlainen vakuutus, jota olet maksanut työssä ollessasi, joten tämä on täysin hyväksyttävää.

Opintorahan määrä vuonna 2011 on korkeakouluopiskelijalle bruttona 298 euroa. Työmarkkinatuki on keskimäärin 553 euroa (21,5x 25,74 euroa). Tässä työtön vie voiton 255 eurolla.


Opintotuen asumislisä vs. Yleinen asumistuki


Työtön on oikeutettu yleiseen asumistukeen, ja opiskelija opintotuen asumislisään. Äkkiseltään voisi kuvitella, että nämä tuet ovat identtiset. Katsotaan miten todellisuudessa käy. Opintotuen asumislisä korvaa 80% vuokrasopimuksessa olevista asumismenoista. Hyväksyttävät asumismenot ovat 252 euroa / hlö, jonka ylitettävää osaa ei oteta huomioon. Maksimissaan asumislisä on siis 201,60 euroa. Opintotuen asumislisä on verovapaata tuloa. 


Yleisessä asumistuessa kohtuulliset asumismenot on määritelty varsin kirjavasti. Esimerkiksi asumispinta-ala riippuu ruokakunnan koosta jne. Yksinkertaistan esimerkkiä käyttämällä yksinasuvaa henkilöä. Yleiseen asumistukeen hyväksytään esimerkiksi vesi- ja lämmityskuluja, toisin kuin opintotuen asumislisään. Oletan, ettei näitä menoja ole, mutta tässä seikassa etu on selvästi yleisen asumistuen puolella. Yleisen asumistuen laskentakaava on (kohtuulliset asumismenot - perusomavastuu) x 0.8. Suomeksi siis 80% asumismenoista, joka on sama kuin opintotuen asumislisässä, sillä perusomavastuuta ei vähennetä jos ruokakunnan tulot ovat alhaiset. Työmarkkinatuella eläjällä perusomavastuuosuutta ei siis vähennetä. Hyväksyttävät asumismenojen enimmäismäärät ovat porrastettu neljään kategoriaan, riippuen missä kunnassa satut asumaan. Tätä porrastusta ei ole opintotuen asumislisässä. Esimerkkilaskelmassa käytän omaa asumiskuntaani Jyväskylää, joka on 2. hintaportaassa. Jyväskylässä yhden ihmisen hyväksyttävät asumismenot olisivat 356,16 euroa, jolloin yleisen asumistuen määrä olisi 284,93 euroa. Yleinen asumistuki on verovapaata tuloa.


Työtön vie tässä voiton 83,33 eurolla.


Yhteenveto


Totuus.
Työttömän tuloiksi muodostuisi siis työmarkkinatuki ja yleinen asumistuki, jotka ovat 553+284,93 euroa. Yhteensä 837,93 euroa. Toki työmarkkinatuesta pidätetään verot, mutta selvyyden vuoksi jätän verotuksen ulkopuolelle.


Opiskelijan tuloiksi muodostuu 298+201,60 euroa, yhteensä 499,60 euroa. Työtön vie voiton 338,33 eurolla. Opiskelu ei siis selvästikään kannata jos tuloja katsotaan. Mutta... Mitä tästä unohtui? Ainiin, opiskelijalle myönnetään valtion takaamaa opintolainaa. Tämä täytyy toki maksaa takaisin, mutta ajallaan valmistuvalle tarjolla on verovähennysporkkana. Opintolainan määrä on 300 euroa per opintokuukausi, jolloin työtön voittaa enää vain 38,33 eurolla. Ilmeisesti opiskelu ei siis kannata, vaikka lainan laskisi tuloksi. 


Toki opiskelijoille on tarjolla myös muita etuja, kuten esimerkiksi halvemmat joukkoliikennetaksat ja tuettu opiskeluruokailu. Käytännössä kuitenkin työttömän "pakolliset kustannukset" ovat pienemmät kuin opiskelijalla, jonka täytyy raahautua viisi kertaa viikossa opinahjoon. Vaikka opiskelijaruokailu on varsin edullinen, olen itse huomannut, että kotona kokkaaminen on silti edullisempaa. Toki kyseiset edut ovat mukavia lisiä pitkiin opiskelupäiviin. Opiskelijan muut kustannukset riippuvat huomattavasti alasta, esimerkiksi kirjoja ei nykyään tarvitse kaikilla aloilla hankkia.


Lopulta päästään moraalisiin valintoihin. Onko oikein, että työttömiä, jotka "heittävät lonkkaa kotona" tuetaan enemmän, kuin opiskelijoita, jotka pyrkivät työelämään? Onko työttömien elämäntilanne erilainen, jolloin he tarvitsevat kattavampaa tukijärjestelmää? Tässäpä hieman aihetta tuleviin vaalipaneeleihin.



1 kommentti:

  1. Keksin perustelun tuolle. Opiskelu kun on Suomessa käytännössä ilmaista opiskelijalle, niin on periaatteessa oikeutettua että opiskelija saa vähemmän tukea, koska opiskelija maksaa valtiolle varmasti aika paljon rahaa. Ei opettajat ilmaiseksi tietoa jakele kouluissa, heille maksetaan palkka. Ja koulunkäynnistä aiheutuu valtiolle toki paljon muitakin kustannuksia. Tässä ainakin yksi perustelu tuolle pienemmälle tuelle. Ei se varmastikaan ole koko summaan vastaus mutta kuitenkin ainakin osan tukierosta selittävä tekijä.

    VastaaPoista