Citroën C4 pois, MB tilalle

Entinen juhta

C4 lähti muille maille tuossa kesän korvilla. Monessa mielessä vaihtaminen ei ollut järkevää (kuten ei koskaan), sillä auto oli tuoreempi kuin vaihdokki. Keväällä vielä ajattelin ajavani Sitikalla vuoden-pari.

Autohistoriikki: osa3

Kun Peugeot alkoi osoittaa lähestyvänsä kriittistä tilannetta (isot huollot, ja auton iän jatkuminen vs auton vaihto ja ongelmien siirto tulevalle omistajalle), päädyin vaihtamaan Peugeotin pois. Taas tuli muutamaa Saksalaista Laatuautoa(tm) kokeiltua, samalla hinnalla olisi saanut esimerkiksi Audi A4 tuplakilometreillä. Nämä kokeiltuani totesin, ettei minun ole järkeä tuplata auton arvoa ja saada lähes yhtä paljon ajettu, kuin aikaisempikin ajoneuvo. Ranskatarten ihmeelliseen maailmaan siis jälleen. Silmiini sattui sopukilometreillä oleva (146000km) ajettu vuosimallin 2004 Citroen C5 Break AT, 2.0 HDI. Kyseinen kaksilitrainen automaattivaihteinen tuntui heti sopivalta ehdokkaalta. Mikäs sen parempaa kuin sama, kestäväksi osoittautunut 2.0 HDI kone yhdistettynä massiiviseen koriin ja Sitikan kyseenalaista mainetta niittäneeseen hydejousitukseen.

Citroën C5 2.0 HDI Break AT, vm 2004

Minuahan eivät pahat puheet pelota, joten auto alle ja kädet ristiin. Automaattiin oli aluksi hieman hankala tottua, mutta lopulta rakastuin siihen niin, ettei tähän talouteen keppihevosia enää tule. Autoon ei tarvinnut polttimoiden lisäksi tehdä mitään remontteja, joskin ajoin sillä vain vuoden.

Syy pikaiseen vaihtoon oli kulupuolella. Massiivisen sitikan massa ja automaattivaihteiston innostamat päästölukemat takasivat sen, että Suomen Valtio Oy tarjosi kohtuullisen kovia vuotuisia verorästejä. Keittoa kului kaupunkiajossa melko runsaasti, syynä tähän neliportaisen automaatin huonosti kaupunkinopeuksiin sopivat välitykset.

Oikeastaan ainoa pelon aihe kyseisessä autossa oli nimenomaan tuo automaattivaihteisto, vaikka se kuuluikin jousituksen ohella auton parhaisiin ominaisuuksiin. Citroën-foorumilla pyörii runsaasti ikäviä kokemuksia AL4 -automaattilaatikosta. Omalle kohdalle nämä eivät sattuneet, sillä oston yhteydessä huolehdin laatikon öljynvaihdot kuntoon. Hydraulijousitus on mielestäni isossa autossa ainoa oikea jousitus, sen verran mukavaa kyytiä se tarjoaa rautatankoihin verrattuna. Ikäväkseni täytyy kuitenkin todeta, ettei farmariversio ole Sedanin tasolla mukavuudessa.

Tarinoita ei tämän auton kohdalla juuri ole, sillä mitään ongelmiakaan ei vastaan ehtinyt tulla.

Tähän astisista autoistani ehdottomasti mukavin ja paras ajettava, varsinainen matka-auto. Valtion ympäristöpoliittisista syistä jouduin kuitenkin laittamaan auton vaihtoon ja hieman tuoreempaa alle.

Surullisesti Citroën C5 jatkaa kohti uusia haasteita

Autohistoriikki: osa2

Matkatöiden vuoksi jouduin hylkäämään hyvin palvelleen Citroën ZX:n, ja siirtymään diesel autojen ihanaan maailmaan. Tietysti vuosimalli 1993 oli jo hieman vanhahtava näin 2000-luvulla, joten samalla tuli tilaisuus päivittää autoa hieman modernimpaan suuntaan.

ZX:n ovisekoilujen takia olin jo valmistautunut ottamaan käyttöön "saksalaisen laatuauton", mutta onneksi tulin järkiini pienen hintavertailun myötä. 1990-luvun puolivälin Baijerilaisen hinnalla sai muutaman vuoden vanhan Ranskattaren, joten Sitikan korvaajaksi tuli Peugeot 406.

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Peugeot 406 2.0 HDI vm. 2000

Vanhahtavaan Sitikkaan verrattuna Peugeot oli loistava auto. Kilometritkin olivat ostohetkellä hyvin kohtuulliset, 147 000km. 2.0 HDI koneesta ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa, voimaa oli riittävästi ja ajo taloudellista. Parhaimpina päivinä tiukalla keskittymisellä kulutuksen sai alle viiteen litraan. 

Tällä autolla tuli ajettua valtaosa tähänastisista kilometreistä, myyntivaiheessa kilometrejä oli lähemmäs 280 000. Muutamia vikoja tähän matkaan mahtui, koiranluita takaa ja pienehkö jarruremontti. Jokatapauksessa kilometreihin suhteutettuna ehdottomasti halvin auto, jonka olen omistanut. Katsastusta ennen piti muistaa käydä antamassa moottoritiellä kunnolla hönkää, muuten savutusarvot ylittivät lain vaatimat rajat. Kenkimisoperaation jälkeen ne kuitenkin olivat alle puolet sallituista. Ilmeisesti köyhän harrastama taloudellinen ajo karstoitti hieman.

Kuten edellisenkin auton, myös tämän kohdalla täytynee kertoa jokin tarina. Eräänä keväänä havaitsin ikäväkseni ettei ilmastointi toimi. Syyksi osoittautui ohjausyksikön rele, joka oli sanonut työsopimuksensa irti. Alunperin arvelin keulassa olevia vastuksia, jotka olivat aiheuttaneet hieman päänvaivaa edellisenä keväänä, mutta ne olivat kuin olivatkin kunnossa. Nyrkkipajalla eivät osanneet arvioida korjauksen kustannuksia, koska vika oli ohjausyksikössä. Kuulemma helpommalla pääsisin MerkkiLiikkeessä(tm). Astelin marmoritiskin loisteputkivalojen viileähköön hehkuun ja esitin asiani. Tarjouksena ystävällinen, trendikkäästi kauluspaitaan ja pikkutakkiin pukeutunut varaosamyyjä (mistälähtien autoroplaamoissa ollaan oltu puku päällä?!) kertoi korjauksen maksavan VAIN 780 euroa. Sisältäen työt tottakai. 

Nieleskelin hieman ja sanoin että harkitsen asiaa. Pienen Googlettelun jälkeen selvisi ohjausyksikön releen sarjanumero (peugeot-foorumi) ja kouluelektroniikasta lähes vastaavan sai hintaan 1.80 euroa, sisältäen toimituskulut. Keikkasin releen taskuun, mutta projekti jäi seuraavaan kesään. Seuraavana keväänä sitten kaverin kanssa aloimme purkupuuhiin, ja kaivoimme ohjausyksikön sulakerasian takaa esiin. Musta muovinen pönttöhän se siellä pilkisteli. Laatikkoa ei kuitenkaan tuntunut saavan mitenkään auki, ja Google tarjosi ystävällisesti kyseisestä laatikosta räjäytyskuvia. Paikansimme releen sijainnin räjäytyskuvien perusteella, ja dremeli viuhumaan. Releen vaihtoon meni lopulta alle viisi minuuttia, plus irroittamiseen ja kasaamiseen vaadittava aika. Tällaisilta autoista mitään tietämättömiltä amatööreiltä siihen meni vajaa tunti. Tämän jälkeen ilmastointi ei kuitenkaan vieläkään viilentänyt, vaikka rele naksuikin lupaavasti. 

Viaksi osoittautui hapertunut putki, joka ei arvostanut pitkää ilmastoinnin toimimattomuutta. Putken vaihto 27 euroa plus ilmastoinnin täyttö 70 euroa. Tämän jälkeen ilmastointi palveli muutaman vuoden ilman oikkuja. Tuota putkeakaan ei olisi tarvinnut vaihtaa, jos olisin jaksanut tehdä releen vaihdon heti ongelman havaittuani, mutta korjauskustannukset marmoritiskin 800 eurosta vajaaseen sataan euroon oli mielestäni varsin kohtuullinen, enkä jäänyt sitä harmittelemaan.

Auto on tietääkseni edelleen ajossa, joskin aika heikossa hapessa johtuen allekirjoittaneen hieman puutteellisesta huollosta. (mielestäni auto on 300 000km kohdalla jo loppuunajettu jokatapauksessa, vaikka konepuoli noissa kestäisikin)

Autohistoriikki: osa1

Aloitetaanpa sitten pienellä autohistoriikki-osuudella, jossa käyn läpi tähän astiset kulkimet ja keskeiset muistot niiden osalta.

Pelin avaa tämä kaunotar:

Citroën ZX Aura 1.8l vm 1993!

Ensimmäinen auto oli kohtalaisen varmatoiminen ja 1.8 litran bensiinimoottori jaksoi viedä pientä kirppua hyvinkin iloisesti. Talviaikaan auton huonot ominaisuudet korostuivat selvästi. Kipakkana pakkasaamuna huolellisesta lämmityksestä huolimatta ovet eivät juuri koskaan auenneet ilman vartin sulattelua. Tähän sulatusoperaatioon paras väline oli ehdottomasti muovipussi täynnä kuumaa vettä. Kun lukot viimein saatiin auki ja autoon päästiin sisälle, ovi piti lyödä kiinni mahdollisimman nopeasti. Jos näin ei syystä tai toisesta tehnyt, ovi ei pysynyt kiinni vaan sitä sai pitää kädellä kiinni ajomatkan aikana. Kun auto sitten lopulta lämpeni, ovetkin alkoivat pelaamaan.

Muutaman kerran tosin jäin kyseiseen kopperoon jumiin, kun ovet jäätyivät ajon aikana. Ongelman olisi varmaan saanut korjattuakin, jos mielenkiinto olisi riittänyt lukkomekanismien tarkempaan tutkimukseen.

Ehdottomasti hauskin muisto ovien jäätymisestä oli reissu Helsingistä kotikonnuille. Noin tunnin kohdalla oikea olkapää alkoi muistuttaa puupökkelöä kun isäntäväki oli ystävällisesti lastannut matkatavarani oikean takaoven kautta takapenkille, ja ovi ei suostunut pysymään kiinni. Lopulta kun kyllästyin ovenkahvassa roikkumiseen, viritin oven kiinni käyttämällä turvavöitä ja narua. Onneksi ovi suistui menemään kiinni noin puoli tuntia ennen määränpäätä, joten lämpöpussitemppuja ei tarvinnut ensitöiksi tehdä.

Kokonaisuutena kuitenkin melko varmatoiminen auto, ellei noita muutamia ärsyttäviä ominaisuuksia laske mukaan. Suurempia teknisiä vikojakaan ei tullut vastaan, ja ainakin kirjoitushetkellä tämä kaunotar on yhä aktiiviajossa Savon seudulla.