Pitkäaikaissäästämisestä

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, autosta ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi negatiivista kirjoitettavaa. Tämän vuoksi päädyinkin laajentamaan aihepiiriäni. Vaikka olen luonteeltani melko turvallisuuden haluinen ja muutosvastainen, minussa on myös jännitystä hakeva puoli. Tämä jännityshakuisuus näkyy useimmilla ihmisillä esimerkiksi jännittävien harrastusten, kuten erilaisten extreme-urheilulajien harrastamisena. Allekirjoittaneella tämä näkyy himona fransmannien autoteollisuuteen sekä sijoittamisena. Vähien rahojen kanssa riskipelaaminen kuullostaa lähtökohtaisesti todella typerältä, sillä ensimmäinen sijoittamisen ohje on "sijoita vain sen verran, minkä olet valmis häviämään". Mutta mitäpä elämä olisi ilman pientä riskiä?

Muutamia vuosia sitten harrastin pientä nappulapeliä rahastojen kautta, varsin mukavalla menestyksellä. Sen jälkeen kuitenkin turvallisuushakuisuus vei voiton, ja pidin pitkän tauon jonka aikana kaikki ylimääräinen raha meni elintason nostamiseen, kuten esimerkiksi viihde-elektroniikkaan, autoon, matkailuun, kaljaan ja niin edelleen. Finanssikriisin pahimpina hetkinä houkutus lähteä peliin mukaan oli suuri, mutta jostain syystä tätä en tehnyt. Voisi siis sanoa, että tässä vaiheessa on jo myöhässä. Jokatapauksessa, päätin aloittaa pitkäaikaissäästämisen. Aikaisemmista strategioistani poiketen, en lähde hakemaan lyhyellä ajalla suurta tuottoa, vaan pääasiassa tavoitteeni on kerätä pikkuhiljaa pääomaa tulevaisuutta varten. Koska olen köyhä (lue, opiskelija), suorien osakekauppojen tekeminen on liian kallista käytettävään pääomaan nähden, joten jälleen kerran joudun rahastojen tielle. Edellisestä poiketen, en valinnut "tuttuja ja turvallisia" oman kivijalkapankkini riistohintaisia tuotteita, vaan lähdin etsimään kuluiltaan edullista vaihtoehtoa. Lopulta päädyin Seligsonin indeksirahastoihin. Seligsonin rahastojen kulut ovat varsin siedettävät, 0,1% merkintäpalkkio on pienissä summissa huomattavasti kivijalkapankkien kertaveloituksia halvempi vaihtoehto. 

Toinen syy ko. yrityksen valitsemiseen on heidän avoin tiedotuspolitiikkansa, sillä rahastot paljastavat yhtiöittäin mihin rahani oikeasti menevät. Oma Salkku -palvelun "Rahastoluotaimen" avulla yhtiö- ja maakohtaisen allokaation saa selville muutamassa sekunnissa. Koska sijoitushorisonttini on ennalta määräämätön (minulla ei ole aikomustakaan realisoida säästöjäni), osakepainoni on tällähetkellä sopivat 100%. Ensi vuoden puolella täytynee harkita myös korkopuolta uudestaan. Päätös on toistaiseksi ollut ihan hyvä, sillä korkorahastot ovat lähes poikkeuksetta olleet tappiollisia, ja osakepuolella pientä kasvua on tullut.

Indeksirahastojen merkittävin etu (laaja hajautus ja kustannustehokkuus) tekee niistä myös hyvin tylsiä. Tämän vuoksi lisäsin mukaan myös yhden aktiivisen jännitysmomenttia tuovan alueen: Venäjän. Seligsonin Russian Prosperity rahasto on menneinä vuosina ollut hurjassa vedossa. Se ei tosin takaa mitään tulevaisuudesta, mutta ainakin vaihtelua on indeksirahastoja enemmän. Ohessa kuva tämänhetkisestä allokaatiostani ostojen mukaan. 

Kuten kuvasta näkee, Venäjän paino on riskiin nähden järkyttävän suuri. Mutta toisaalta, summatkin ovat pieniä. Myös euroopan paino on hieman turhan suuri. Lisää allokaatioista ja muista myöhemmin, tämä toimikoon alustuksena tähän aiheeseen.