Huojuu huojuu: talous ja Suomen politiikka

Eurokriisi ei ota hellittääkseen, eikä hallitusneuvottelutkaan ole kovin ripeästi edenneet. Pureudutaan ensin lyhyesti eurokriisiin.

Eurokriisi on kestoviihdettä

Viimepäivinä uutiset eurokriisistä ovat olleet jälleen kerran, synkkiä. Portugalin tukipaketti saatiin myönnettyä, mutta hyvä ystävämme Kreikka on jälleen esiintynyt edukseen. Velkajärjestely häämöttää, ja sitä odotellessa Euron kurssi on kääntynyt pieneen laskuun huippuarvoista. Tämä ei kuitenkaan säästäjää ole paljoakaan auttanut, sillä kurssit ovat olleet pienessä alamäessä. Kreikka kuitenkin aikoo vauhdittaa valtion omaisuuden myyntiä, joten pieniä toiveita ratkaisusta on ilmassa. Suomikin sai oman pienen mainintansa vakuuksista päätökseen, mutta näillä vakuuksilla ei käytännössä ole mitään virkaa. Maa-alueita ei voida/viitsitä vaatia vakuuksiksi, eikä mikään maa niihin suostuisikaan.

Samassa rytäkässä Yhdysvaltojen velkakatto tuli taas kerran vastaan, ja erilaisten valtion toimintojen rahoitus on jälleen uhattuna. Tähän kuuluvat esimerkiksi sotilaiden palkat ja muut vastaavankaltaiset pakolliset menot. Käytännössä velkakattoa on aina kasvatettu, kun edellinen tulee täyteen, joten mitään hirveätä paniikkia tästä ei kannattane ottaa. Nyt kuitenkin ohitetaan eräänlainen merkkipaalu, sillä velkakatto oli jo nyt käytännössä sama kuin BKT, joten velkaisuus ei tästä ainakaan helpota. Amerikkalaiset ovat YLE:n mukaan kääntymässä eläkerahojen puoleen, ja jo ennestään tappiollinen eläkerahastojärjestelmä kärsinee tästä. Ongelmat ovat hieman vastaavanlaisia molemmilla puolilla rapakkoa, mutta oletan, että tapansa mukaan Yhdysvallat ponkaisee kriiseistä ulos nopeammin kuin jäykempi Eurooppa.

Suomen politiikka on pelleilyä

Suomen hallitusneuvotteluissa saatiin sentään jonkinlainen välietappi, kun Timo Soini uskalsi jättäytyä hallitusleikistä ulos. Hän oli jo joutunut antamaan varsin ristiriitaisia lausuntoja Portugalin tukemisesta, ja takinkäännön MM-kisoissa Timppa asettui tiukasti johtopaikalle. Poliittista pelisilmää Timpalta kuitenkin löytyy, ja hänen joukkonsa asettuivat kiltisti opposition puolelle suosiota keräämään. Oppositiopolitiikalla on helpompi olla suosittu, kun voi laukoa yhden lauseen ratkaisuja ilman vastuuta. Sääli sinäänsä, olisin halunnut nähdä Timon energiapolitiikkakeskusteluissa päättävänä osapuolena. Todellisuudessa uskoisin, että päätös oli Persuille hyvä. Nyt heillä on suuri ja äänekäs oppositioryhmä, joten vaalivoitto myös ensivaaleissa on taattu sillä hallituspolitiikka on tunnetusti vähemmän suosittua kuin oppositiopolitiikka.

Nyt syntyvä hallitus on erittäin kummallinen. Koalitioon on otettu käytännössä kaikki muut paitsi Keskusta ja Persut. Tämä ei tee hyvää hallitustyöskentelylle, ja on asettanut vaalitappion kärsineet Vihreät eräänlaiseen vaa'ankieliasemaan. Näin he voivat taata sen, ettei Suomen energiapolitiikka kehity ainakaan positiiviseen suuntaan, ja kaikenkarvaiset Ekoasiat pysyvät agendassa. Kristilliset ja RKP ovat turvallisia, koska heille tuntuisi riittävän kristinuskon ja ruotsinkielen aseman säilyttäminen. Kristillisillä lisäksi mausteena kaunista puhetta ydinperheistä ja palveluista. Tästä saadaankin aasinsilta demareihin, jotka ovat kovaan ääneen toitottaneet palveluiden ja epätasa-arvoistumisen puolesta. Demarit itse ovat tähän "syypäitä", sillä he olivat päättämässä nykysuuntauksen alkumetreillä. Oli miten oli, Urpilainen ei edelleen osaa esiintyä edukseen, sillä tämän aamun AamuTV:ssä hän sanoi ettei demarit hyväksy sitä että "köyhät maksavat suhteessa enemmän veroa kuin rikkaat". Ilmeisesti Urpilainen ei ymmärrä progressiivisen verotuksen luonnetta, sillä tällä hetkellä nimenomaan rikkaat maksavat suhteessa enemmän veroa, sillä heidän veroprosenttinsa on korkeampi. Tasaveroprosentillahan kaikki maksaisivat suhteessa saman verran. Tasaverossa (euromääräinen tasavero) köyhät taas maksaisivat enemmän tuloihinsa nähden.

Urpilaisen mielipiteet ovat aina yhtä huvittavia, mutta jotain hyvää Urpilaisen mukanaolossa sentään on: Arvonlisäveron jatkuva korottaminen näyttäisi pysähtyvän demareihin. Tämä on hyvä asia, sillä kulutuksen verottaminen - niin vihreätä kuin se onkin - huonontaa nimenomaan köyhimmän väestön ostovoimaa ja nostaa Suomen ennestään korkeata kustannustasoa keinotekoisesti. Kyllä 23% "Sales Tax" pitäisi riittää.

Koko konkkaronkan yhteispelistä en positiivisia asioita näe. Suomen yhteiskuntarakenne pysyy muuttumattomana, joten Valtion ja Kuntien pyhä kolminaisuus pysynee yhtä massiivisena kuin aina aikaisemminkin. Ei puhettakaan oikeasta leikkaamisesta ja säästöjen hakemisesta. Velkaantuminen jatkuu, ja me nuoret tulemme olemaan tämän pyramidihuijauksen maksumiehiä.