Edellisessä postauksessa hieman sohaisin ampiaispesää vastustamalla perusturvan korotusta. Samoilla linjoilla jatketaan, joskin hieman erilaisesta näkökulmasta. Tänään Kauppalehdessä puhuttiin pääomatuloveronkorotuksesta asuntovuokraajien näkökulmasta, ja ajattelin jatkaa siitä mihin kyseinen teksti jäi.
Käytännössä erittäin suuri osa pieni- ja keskituloisista asuu vuokralla. Suomessa yksityinen asuntojen vuokraaminen on yleistä ja niin edelleen. Viimeaikoina vuokrat ovat olleet varsin kovassa nousussa ja syitä tähän on useita, esimerkiksi kasvaneet remontointi, energia ja ylläpitokulut. Toinen syypää on asuntolainojen verovähennys sekä myyntivoiton verottomuus, joka luo asunnon ostamisen ja myymisen erittäin kannattavaksi. Parhaiten tämä näkyy omakotitaloissa, sillä kaksi vuotta vanhoja omakotitaloja on varsin paljon myynnissä. Rakennetaan talo halvalla lainalla, asutaan kaksi vuotta ja netotaan myyntivoittoa. Parasta tuloa tämä on tilanteessa, jossa jokin perheenjäsen työskentelee rakennusalalla, sillä omaa taloa saa rakentaa vaikka ansiosidonnaisen varassa.
Takaisin vuokrakuvioihin, jos pääomatuloveroa korotetaan, se vaikuttaa suoraan vuokranantajien tulotasoon. Veroa menee enemmän, rahaa jää käteen vähemmän. Kulut, mahdolliset remontit jne tulee kuitenkin maksaa, joten vuokrat nousevat ennestään. Tähän eräänä ratkaisuna perustulokeissin yhteydessä on esitetty asumislisän korotusta, sillä asumislisän hyväksytyt asumiskulut ovat varsin jälkeenjääneitä nykyisistä hinnoista.
Todellisuudessa asumislisän korotus parantaisi vähävaraisten asemaa vain hetkellisesti, sillä jos pääomatuloveroa korotetaan, tämä korotus siirtyy hintoihin ja jos tämä korotus paikataan nostamalla asumistukea, vuokriin jää entistä enemmän korotusvaraa. Ruletti pyörii muutamia vuosikymmeniä, ja päästään tilanteeseen joka on nykyistäkin pahempi.
Mikä ratkaisuksi?
Valtio on jo vuosia pyrkinyt lisäämään vuokra-asuntotarjontaa, mutta tämä ei ole riittänyt hillitsemään vuokrien kasvua. Osasyy on rakennuskustannukset, ja rakennusalan nousseet palkkakulut, mutta tilanteeseen on toinen, varsin helposti korjattava syy: kuntien kaavoitusmonopoli. Kunnat kaavoittavat järkeviä tontteja varsin kitsaasti, ja tämä pitää tonttitarjonnan vähäisenä. Kun tarjontaa ei ole, hinnat nousevat, ja ne onnekkaat, jotka tontin saavat, pääsevät rahastamaan tilanteella. Parempi ratkaisu kaiken maailman korkotukien ja aravapelleilyjen sijaan olisikin poistaa kuntien kaavoitusmonopoli ja pakottaa kunnat kaavoittamaan tontteja kysynnän mukaan. Hetkellisesti tämä romahduittaisi tonttien hinnat, sillä kysyntää riittäisi. Pitkällä tähtäimellä tilanne kuitenkin tasoittuisi, sillä taloja ei tyhjäksi kannata rakentaa. Alkushokki olisi melkoinen, joten tähän ei varmasti Suomessa ryhdytä, mutta pitkällä tähtäimellä se olisi sekä vuokra-asujien, että omistusasujien etu. Enää ei tarvitsisi pelätä asuntokuplaa, koska se olisi jo puhjennut. Toisaalta tämän jälkeen asunto nähtäisiin enemmän kulutushyödykkeenä, ei tuottavimpana sijoituskohteena. Jo rakennettu asuntohan ei sinäänsä tuota mitään, arvonnousu johtuu ulkoisista tekijöistä.
Huomio: allekirjoittanut ei omista asuntoa, vaan asuu vuokralla. Ja kyllä, teksti oli rankasti yksinkertaistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti