Tästä kuukaudesta ei sijoitusmielessä jälkipolville juuri kerrottavaa jäänyt. Kuukausi alkoi käytännössä nollatilanteesta, ja päättyi käytännössä nollatilanteeseen. Kurssimielessä nousua kyllä tuli, mutta koska seuraan salkkuni kehitystä vain euroissa (joka sattuu olemaan se valuutta, jota Suomessa toistaiseksi käytetään), tulos oli käytännössä olematon. Euro jatkaa vahvistumistaan ja tämä nollaa hyvin ulkomaapainotteisen salkkuni kehityksen.
Pieniä toivonkipinöitä kuitenkin on, sillä muutamat osumaa ottaneet markkina-alueet ovat aloittaneet toipumisen. Suurin murheenkryyni on tällä hetkellä varsin hitaasti kehittyvä Venäjän osioni, joka matelee länsimaidenkin perässä. En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, sillä strategiani mukaan pysyn ostolinjalla "toistaiseksi".
Monessa aikaisemmassa postauksessa olen pohtinut mahdollisen korkoposition avausta. Tämänkään suhteen en ole vielä päätöstä tehnyt, mutta pientä edistymistä asiassa on tapahtunut. Harkitsen nimittäin korkoposition avaamista seuraavan EKP:n koronnoston jälkeen. Se, tuleeko kyseessä olemaan yrityslaina vai valtionlaina on vielä täysin auki. Poliittinen kuohunta eurolainojen kohdalla jatkuu, enkä välttämättä halua olla ottamassa osaa kommareiden mainostamassa "sijoittajavastuussa", varsinkin jos kyse on niinkin huonosti tuottavista instrumenteista, kuin valtionlainat. Toki kriisimaiden luotot ovat hyvin hinnoiteltu, mutta jos järkevästi hajautettua pitkän tähtäimen korkosalkkua ajattelee, en välttämättä halua olla riippuvainen Kreikan ja kumppaneiden taloudesta.
Henkilökohtaisessa elämässä muutoksia sen sijaan riitti, isäni kuolema teki kuukaudesta poikkeuksellisen kiireisen ja hankalan. Asioiden setviminen jatkunee vielä muutaman kuukauden, joten postaustahtikin voi tästä hieman hidastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti