lauantai 16. elokuuta 2014

Jännän äärellä

Tällä kertaa lyhyt, henkilökohtaisesta elämästä oleva postaus. Nimittäin, asunnon myynnistä!

Jos oikein muistan, aiemmissa postauksissa olen maininnut, että olemme myymässä omakotitaloamme. 150 kilometrin työmatka on hieman liikaa näin pidemmän päälle. Onneksi loppu häämöttää. Viimeiset pari viikkoa kesälomien jälkeen olemme asustelleet vuokrakaksiossa odottelemassa, että asunnon myyntirintamalla tapahtuu positiivisia käänteitä. Omakotitalon myynti on ollut pitkä prosessi, myyntiaika venyi reilusti yli puoleen vuoteen. Nyt kuitenkin lykästi.


Satuimme löytämään pariskunnan, joka etsi taloa Kuopiosta. Heillä oli kuitenkin talo myymättä Jyväskylässä. Pitkä tarina lyhyesti, me ostamme heidän kohteensa ja he ostavat meidän. Takkiin ei tässä diilissä tule, sillä oma talomme on itse rakennettu ja sitäkautta ns. markkinahintaa edullisemmin hankittu. Velkamäärä putoaa varsin kohtuulliselle tasolle, ja saamme silti nauttia omakotitaloelämästä. Pinta-alasta häviää kymmenisen neliötä, mutta luulisin, että kahden hengen talous mahtuu 121:een neliöön aivan yhtä hyvin kuin 130:een. 

En yleensä blogissa puhu euromääristä, mutta sanotaanko niin, että kahden vuoden asuminen toisella paikkakunnalla on tuonut molemmille varsin mukavan siivun palkan päälle. Myyntivoittoa tulee enemmän kuin kahden pienipalkkaisen nettoansion verran. Toki, pitäisi laskea omalle työllekkin jokin arvo, joten tuntipalkat eivät varmasti päätä huimaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti