Politiikkaa vuorossa seuraavaksi. Case Hautala lienee käsitelty niin monessa eri mediassa, ettei tapauksen yksityiskohtia kannata lähteä sen tarkemmin ruotimaan, kuin todeta mielipiteeni aiheesta. Mielestäni Hautala teki ainoan oikean ratkaisun erotessaan, sillä hänen poliittiset pelimerkit alkoivat loppua jo edellisen "kuititon työ" -skandaalin aikana. Vaikka Hautalan ero tietyllä tapaa "tuulettaa" pysähtyneessä tilassa makaavaa hallitusta, ei se kuitenkaan kokonaisuudessa jätä hyvää makua suuhun.
Ensinnäkin, valtionyhtiöiden keskeinen ongelma on se, ettei yhtiöiden toimintaa voida kehittää samalla suunnitelmallisuudella, kuin mitä yksityisissä yhtiöissä. Valtionyhtiöiden johtaminen on tuskin kovin motivoivaa puuhaa, jos teet oikeita ratkaisuja (ja saat viedä ne läpi) poliitikot ottavat kunnian. Jos teet ratkaisuja, jotka eivät juuri sen hetkistä kokoonpanoa miellytä, saat kenkää. Vaikka päätökset olisivatkin liiketaloudellisessa mielessä oikeita.
Miten tämä sitten liittyy sijoittamiseen? Arctic Shippinghän on valtion 100% omistama yhtiö. No, eipä tämä oikeastaan suoraan sijoittamiseen liittyvä tapaus ole, mutta aasinsillan kautta kyllä. Nimittäin valtiolla on merkittäviä omistuksia (niin suoraan kuin sijoitusyhtiöiden kautta) useisiin, merkittäviin pörssiyhtiöihin.
En ole ainoa, joka on sitä mieltä, että valtio on pörssiyhtiön omistajana huono. Muistelen, että Anders Oldenburg on myös blogissaan/Seligsonin katsauksessa joskus maininnut, että laatuyhtiö on harvoin valtion omistama. En nyt löytänyt tähän hätään lainausta, mutta jos joku lukija muistaa, niin jättäkäähän kommentteihin!
Perustelu, miksi valtio muka olisi huono omistaja, on seuraava: politiikan ja liike-elämän tarpeet ovat varsin erilaiset. Valtio omistajan on toki vakaa ja maksukykyinen, mutta samalla valtion omistukset heijastelevat tiettyä poliittista suuntaa. Jos yhtiössä on merkittävä valtion omistusosuus, yhtiöön tulee automaattisesti myös poliittista riskiä, vaikka varsinainen markkina olisikin suhteellisen poliittisesti riskitön. Lisävärin tähän antaa vielä se, että jos toimiala sattuu olemaan sellainen, joka on poliittisesti haastava. Esimerkkinä vaikkapa Fortum. Fortumin toimiala on merkittävä, ja poliittisesti tietyllä tapaa stabiili, vaikka ydinvoimaloita kritisoidaankin. Käytännössä niin kauan kun valtio omistaa Fortumia, tilanne pysyy nykyisenkaltaisena.
Toinen esimerkki on Talvivaara. Jostain kumman syystä, valtio on hypännyt omistamaan yhtiötä, joka nykyisessä valossa on melko lähellä "historiallista" listaa. Nimittäin sitä listaa pörssiyhtiöistä, jotka ovat menneet konkurssiin. Sijoituksen on pakko olla jollain tapaa poliittinen. Joko, se kertoo siitä, että valtio haluaa pönkittää Talvivaaraa ja todeta, että ympäristöongelmat eivät haittaa ja yhtiö saa jatkaa toimintaansa. Toinen vaihtoehto on ehkä realistisempi, valtiolla on intressi säilyttää suuri äänimäärä yhtiössä, jotta ympäristöpolitiikkaa voidaan ajaa myös yhtiön sisällä.
Tietyllä tapaa Talvivaaran tilanne on äärimmäisen hankala, toisessa kädessä valtio omistaa yhtiötä, ja sijoituksen tulisi olla kannattava. Toisessa kädessä on taas keppi, jolla epäonnista kaivosyhtiötä kiristetään toimiluvan menetyksellä. Omistajan sitoutuneisuus yhtiön kehittämiseen ei mielestäni ole samalla tasolla, kuin sellaisella sijoittajalla, joka edustaa yksityistä rahaa.
Valtiolla on toki paljon myös muita sijoituksia, valtaosa pienempiä. Yksi erikoisuus on Rautaruukki, jossa valtiolla on 40% ääniosuus. Outokummusta ei varmaan kannata edes keskustella..
Mitä mieltä arvon lukijat ovat, onko valtio-osuus yhtiön kannalta hyvä, vai huono asia?
P.S. niputin kirjoituksessa tarkoituksellisesti suorat valtio-omisteiset ja Solidiumin kautta olevat sijoitukset yhteen, vaikka niiden filosofia onkin käytännössä hieman erilainen. Mielestäni on täysin yhdentekevää, onko "osakepaperi" vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti