Jälkiviisastelua

Koska en ole viimeisen vuoden aikana julkaissut varsinaisia kuukausikatsauksia, ajattelin paikata tämän aukon pienellä jälkiviisastelulla. Kahdentoista kuukausikatsauksen kirjoittamisessa ei ole jälkikäteen mitään mieltä, sillä niiden tärkein funktio, eli kirjoitushetken ajatusmaailman jälkikäteen tarkastelu, ei olisi mahdollista. Toisaalta, tuskin kukaan lukijoista on kuukausikatsauksista niin kiinnostunut, että haluaisi lukea vuonna 2013 vuoden 2012 katsauksia. Tässä kirjoituksessa aionkin käsitellä salkkuni osasia ja niiden menestystä.

Salkkuni jakaantuu (kirjoitushetkellä) seuraavalla tavalla:

Perinteiset rahastot (prosenttiosuus rahastoista)

• Seligson Pohjois-Amerikka: 17.31%
• Seligson Aasia: 7.58%
• Seligson Russian: Prosperity: 6.7%
• Seligson Phoenix: 10.22%
• Seligson Suomi: 18.49%
• Seligson Kehittyvät Markkinat: 13%
• Seligson Eurooppa: 22.01%
• Seligson Euro Corporate Bond: 1,39%
• Seligson Euro Obligaatio: 3.30%

Muut arvopaperit:

• iShares S&P500 ETF 100%

Kuten havaita saattaa, salkkuni on reilusti ylipainossa Suomen osalta. Sama pätee Euroopan kokonaisosuuteen, sillä sen painoarvo on lähes puolet. Osittain tämä johtuu arvokehityksestä. Sijoitukset ovat kokonaisuudessaan kehittyneet seuraavasti: (Laskentatapa: TWR)

Rahasto - Tuottoprosentti

Aasia	20,0692078181818
Eurooppa	25,8995902729242
Pohjois-Amerikka	23,3263266
Venäjä	-3,92877013036881
Suomi	28,2709159734513
Phoenix	38,7720283310345
Kehittyvät	-1,57671985507246
Yhteensä	18,475236883066

Kuten pidempään blogia seuranneet ovat havainneet, olen suunnannut varsin runsaasti uusia ostoja nimenomaan kehittyville markkinoille, joihin myös Venäjä kuuluu. Nämä ovat kuitenkin olleet salkkuni heikoimmin kehittyneet osaset. Phoenixin otin mukaan viimeisenä, ja sen painoarvo olikin alussa varsin pieni. Itseasiassa Phoenix rämpi pitkään Venäjän kanssa samassa suossa. Sittemmin rahasto on petrannut, ja on tällä hetkellä kannattavin sijoitukseni. 

Jälkiviisaana täytyy vain todeta, ettei kehittyvien markkinoiden lisääntynyt riski ole näkynyt tuotoissa positiivisella tavalla. Käytännössä, jopa pitkän ajan hankinnat laahaavat huomattavasti muita jäljessä. Täytyy toivoa, että kehitys on jatkossa parempaa, kunhan länsimarkkinoilta on tuotot kerätty. Eksoottisemmat kohteet tuppaavat nousemaan, kun ahne länsiraha lähtee etsimään suunnattomia voittoja idästä.

En silti pidä esimerkiksi Venäjää huonona sijoituksena. Yhtiöiden arvostukset ovat huomattavan alhaisia verrattuna vastaaviin länsiyhtiöihin. Kaikkein karuimmin tämä näkyy öljy- ja maakaasusektorissa, jossa Venäjän yhtiöt ovat alle puoleen arvostettuja vastaaviin länsiyhtiöihin nähden. Nousuvaraa siis luulisi olevan, kunhan poliittinen riski ei osu liiaksi kohdalle.

Mitä jatkossa?

Aion jatkossa jatkaa salkkuni kasvattamista totuttuun tapaan, ostamalla tasaisesti kaikkea. Alkajaisiksi, aion monipuolistaa tuotevalikoimaa, ottamalla mukaan Nordnetin ETF -rahastoja. Tämä johtuu pelkästään siitä, etten halua sijoittaa kaikkia resurssejani yhden rahastoyhtiön rahastoihin. Varsinkin siksi, että Seligsonin politiikkaan kuuluu "kestävä kehitys". Tällaisella indeksivalinnalla väistämättä otetaan näkemystä sen puolesta, että kestävä kehitys olisi jotenkin tuottoisampaa kuin ei kestävä. Ja varsinkin, kun otetaan huomioon se, kuinka kestävä kehitys kenenkin mielestä määritellään, tilanne on entistä sekavampi. Se mikä toisen mielestä on kestävää, on toisen mielestä täysin tuhoontuomittua. Se on kuitenkin varmaa, että salkkuni pääpaino tulee pysymään indekseissä. Oletettavasti, lyhyellä tähtäimellä kehittyvien markkinoiden paino tulee laskemaan, koska kuukausisäästöpaketissa ei ollut houkuttelevaa kehittyvien markkinoiden vaihtoehtoa. 

Henkilökohtaisista syistä, pyrin välttämään strukturoituja tuotteita niin kauan, kuin se on mahdollista. Toki, tästä politiikasta olen valmis myös joustamaan. ETF:ien mukaanottoon on myös toinenkin syy. Vaikka sijoitusrahastot saavatkin piensijoittajia helpottavia veroetuja, oletan, ettei pääomatulovero tule lähitulevaisuudessa laskemaan. Tämän vuoksi, haluan osan tuotoista osinkoina, vaikka pääpaino onkin arvoaan kasvattavissa osuuksissa. Osinko on myös mentaalisesti tärkeää, sillä se kolahtaa tilille niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Osinko mahdollistaa myös helpomman salkun tasapainotuksen, sillä osinkojen takaisinsijoituksen allokaatiota on helpompi määritellä lisäostoin. Jo näinkin lyhyellä tarkastelujaksolla (3 vuotta), suunnittelemani allokaatio ei ole pysynyt halutunlaisena pelkillä kuukausittaisilla lisäostoilla. Tasapainottelu muuttuu entistä vaikeammaksi, jos (ja toivottavasti kun) salkun koko kasvaa. Ehkäpä vuoden-parin päästä mukaan uskaltaa ottaa jo joitakin suoria osakepoimintoja. 

Aika näyttää, miten äijän käy.