tiistai 17. syyskuuta 2013

Säästämisen raastava vaikeus

Kun nyt taas innostuin kirjoittelemaan blogia, päätin selailla hieman vanhoja postauksia. Syy tähän on se, että aloitin blogin kirjoittamisen muutamia vuosia sitten, lähinnä omaksi iloksi, ja pitääkseni jonkinlaista päiväkirjaa elämästä. Silloin, olin vielä aktiiviopiskelija. Toki blogeilla täytyy myös jokin aihepiiri olla. Alussa aihepiiri keskittyi pääasiassa silloiseen autooni. Sittemmin, blogin painopiste siirtyi enemmän sijoittamiseen. Mitä seuraavaksi? No...

Tässä tilanteessa olisi houkuttelevaa "uudelleenbrändätä" blogi puhtaaksi sijoitusblogiksi, sillä viimeaikoina sijoitusblogit ovat saaneet uusia seuraajia. Tämä johtunee siitä, että osakemarkkinat ja talousasiat ovat viimeaikaisten tapahtumien valossa olleet toistuvasti tapetilla. En kuitenkaan haluaisi kirjoittaa blogia vain yhdestä aihepiiristä. Tämä johtuu siitä, että "asiantuntijoiden" ja harrastelijoiden yhden aihepiirin blogeja on jo runsaasti saatavilla. 


En myöskään koe, että yksi tiukasti aiherajattu blogi auttaisi kirjoitustiheyden ylläpitämisessä. Oikeastaan, merkittävin syy, miksi blogi hiljentyi, oli se, että aihepiiri oli siirtynyt vahvasti säästämiseen ja säästämisstrategiaan. Ihmisen elämässä tapahtuu toistuvasti muutoksia, ja näissä muutoksissa kurinalaisen säästämissuunnitelman noudattaminen voi olla vaikeaa, mutta tärkeää. Blogi hiljentyi, koska opiskelujen lopettaminen, asuinpaikan vaihto, työpaikan vaihto, talonrakennus ja muut yksityiselämässä tulleet suuret muutokset veivät huomion muualle. Samassa huomasin, että myös säästämissuunnitelmasta oli alettu lipsumaan. 

Tietyllä tapaa, vaikka pyrinkin tekemään blogista edes jossain määrin lukijoille mielenkiintoista, pääsyy kirjoittamiseen on kuitenkin se, että oman strategian ylläpito vaatii jatkuvaa suunnitelmallisuutta. Kun ajatuksia kirjoittaa ylös, automaattisesti niitä myös prosessoi. Blogi on siis itselleni eräänlainen säästämisen työväline.

Pitkästä johdannosta pääasiaan


Havahduin siihen, että vaikka opiskelujen lopettamisen, ja työelämään siirtymisen jälkeen ruokakunnan käteenjäävät tulot olivat yli kolminkertaiset verrattuna opiskelija-elämään ja osa-aikatöihin, käytännössä säästöön ei välttämättä jäänyt edes sitäkään summaa, joka opiskellessa jäi. Tämä johtuu osittain siitä, että kun tulot kasvavat, menot tuppaavat seuraamaan perässä. Tietenkin, talon rakentaminen vie resursseja, sillä sen mukana tulee asuntolainan lisäksi runsaasti erilaisia enemmän ja vähemmän pakollisia hankintoja, jotka syövät käytettävissä olevaa varallisuutta.

Myös elämäntavassa tapahtuu muutoksia. Aikaisemmin, oli normaalia ostaa kaupasta paketti halvinta juustoa ja kinkkua leivän päälle, mutta nyt kun rahaa on käytettävissä enemmän, voi hienostella ostamalla jotain terveellisempää tai maukkaampaa. Lähdin analysoimaan, mitkä elämäntapamuutokset ovat tuoneet eniten uusia kustannuksia. Lista ei ole kovinkaan yllättävä:

- Asuminen. Opiskellessa asumiskulut koostuivat vuokrasta (~600e) ja perustarvikkeista, kuten sähköstä, netistä jne. (~150e). Tässä päästään noin 750 euroon. Omakotitalossa, asumiskustannukset ovat n. 1100e / kk (asuntolaina), 350e (sähkö, vesi, jäte, netti), 250e (tontinvuokra, verot yms maksut). Tästä päästään noin 1600 euroon. Päälle voi vielä lisätä satasen-pari erilaista fiksausta ja muuta vastaavaa. 
- Autoilu. Jos asut eri paikkakunnalla kuin työskentelet, autoilukustannukset ovat nousseet noin kolminkertaiseksi. Sisältäen Mersun isomman polttoainekulutuksen ja lisääntyneet ajomatkat.
- Työasuminen. Tähän ei itselläni mene paljoa rahaa, sillä asun edullisessa alivuokrahuoneessa. 120 euroa.
- Ruoka. Tästä jo kirjoitinkin...

Lyhyen analysoinnin jälkeen, huomataan, että kustannukset ovat käytännössä kolminkertaiset, kuten ansiotkin. Ainoa seikka tulo- ja kulurakenteessa, joka ei ole kolminkertaistunut, on säästöön menevän rahan määrä. 

Tähän täytyy keksiä jokin ratkaisu. Käytännössä ei ole realistisesti mahdollista kolminkertaistaa säästösummaa, mutta ehkäpä kaksinkertaistaminen kuvastaisi paremmin niitä uhrauksia, joita opiskeluaikana säästämisen eteen tehtiin. Tulevaisuus näyttää, "miten äijän käy".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti